Teodikea tarkoittaa pohdiskelua siitä, voiko Jumala olla oikeudenmukainen ja vanhurskas, kun maailmassa on niin paljon pahaa, väärää, tuskaa.
Mietin, että ensiksi ottaisin Isän Jumalan vapaaksi kaikesta siitä, mitä ihmiset tekevät. Meidän syntimme eivät ole Jumalan syntejä.
Silti jää paljon selittämätöntä pahaa.
Jos Jumala loi luomiskertomuksen mukaan kaiken hyväksi, miksi hyvä on muuntunut ainakin osittain muuksi?
Entä miksi hyvä Jumala, joka rakastaa meitä, niin harvoin tuntuu puuttuvan elämäämme?
Tai miksi hän on näkymätön, piilossa, salattu, mitenkään puuttumattomassa tilassa, kun apua tarvittaisiin?
Jotkut ovat kertoneet varjeluksesta ja suuristakin ihmeistä elämässään. Ehkä niistä voi puhua kokonaisyten kansojen vaiheissakin. Mutta tuntuu, että enemmän on sitä, että mikään ei muutu paremmaksi. Kärsivä kärsii yhä kunnes kuolee tuskinsa.
Japanilainen Shusaku Endo kirjoitti riipaisevan kirjan Vaitiolo. Siinä peruskysymys on, miksi Japanissa tapahtunut kristittyjen vaino vietiin loppuun asti. Kristinuskoon ohjautuneet tapettiin kaikki. Jumala pysyi vaiti, ei puuttunut asiaan. Miksi? Kirjasta on tehty ainakin kaksi elokuvaa.
Vastaavia kysymysten aiheta voi osoittaa tavattoman paljon muitakin. Peruskysymys on ja pysyy: - Miksi Jumala salaa itsensä, miksi Kaikkivaltias ei käytä valtaansa, miksi paha näyttää juhlivan?
Tiedän moniakin esitettyjä vastauksia. Osa on viisaan tuntuisia, osa kovin naiveja. Mutta kysely jatkuu.
