Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa

Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa

torstai 29. syyskuuta 2011

Sen voi sanoa myös asiallisesti

Minulla on pahoja aavistuksia.
Ei, en pelkää maailmanloppua. Enkä monta muutakaan asiaa.
Mutta sitä pelkään, että ihmisten kielenkäyttö ja sen takana olevat asenteet ovat edelleen kovenemassa.

Syitä siihen on monia. En väitä kaikkia niitä edes tuntevani.
Mielessä nyt kuitenkin on tämä rakas ja raskas Internet. Monessa suhteessa siunattu mahdollisuus avartaa maailmaa ja luoda yhteyksiä.

Ja samalla  niin suuri mahdollisuus ampua puskista ja puukottaa selkään. Erityisesti nimettömänä kommentointi tuntuu joitakin inspiroivan sellaiseen ilkeyteen, ettei siihen päin kasvoja pystyisi.
Väitetään, ettei haukku haavaa tee. Olen nähnyt ja osin kokenutkin, että kyllä tekee.

En nyt yritä parantaa koko maailmaa. Yritän itse noudattaa Netikettiä. Haastan siihen muitakin. Yritetään kirjoittaa ihmisiksi silloinkin, kun olemme jonkun kanssa eri mieltä.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Lasten riemu: lätäköt!

Kirkkomatkalla katselin lapsia, jotka hyppivät lätäkössä. Asianmukaisesti puettu, saappaat ja kurahousut.


Ja voi sitä riemun määrää kiljahduksineen!

Minussa oleva lapsi halusi siihen mukaan. Ainakin siihen riemun jakamiseen!

perjantai 23. syyskuuta 2011

Kuopioon piispa

Kuopion piispanvaaliin putkahtelee ehdokkaita kuin sieniä sateella. Hyvä niin. Saadaan oikea vaali.

Yksikään ehdokas ei tietysti ole virallinen ennen kuin valitsijayhdistys on perustettu, ehdokkaan suostumus saatu ja paperit jätetty tuomiokapituliin. Aika alkoi 21.9. ja jatkuu 2 kk aina 21.11.2011 asti.

Tässä iässä ja asemassa on se etu, että tuntee tai ainakin tietää ehdokkaat.

Heitä on mainittu julkisuudessa ainakin Miikka Ruokanen, Jaana Marjanen, Sakari Häkkinen, Pauliina Kainulainen ja Jari Jolkkonen. Ehkä joku muukin, kun kaikki mahdolliset lehdet eivät satu silmiin.

Toivoisin näistä vaaleista poikkeuksellisia siinä suhteessa, että kukaan ei keskittyisi loan heittoon. Kehutaan omaa ehdokasta minkä sielu sietää, mutta ei mollata ketään.

Toinen toiveeni on, että ennen henkilöön lukittumista mietittäisiin  hiippakunnan tarpeita ja piispanviran tehtäviä. Siis ensin se, mitä piispalta odotetaan ja mitä hänen tulee tehdä. Sen jälkeen tulee se, kuka siihen ehkä parhaiten pystyisi.

Haasteita on varmasti paljon: kirkon jäsenkato, kirkon yhtenäisyyden kokoon kursiminen, talousasiat, seurakuntarakenteen muutokset, johtajuus...  Eikä unohdeta kaitsijan (episkopos - piispa) hengellistäkään vastuuta.

Eiköhän panna itsekin käsiä ristiin.