Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa

Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa

lauantai 25. syyskuuta 2010

Mitä tekisin 7 miljoonalla?

Tänään 25.9. on lotossa kaikkien aikojen jättipotti, yli 7 miljoonaa euroa. Moni sitä toivoo, ja veikkauspisteissä käy kuhina.

Oikeasti mietin, mitä sellaisen rahamäärän kanssa tekisi. Menisikö siinä mielenrauha?

Varmasti tulisi kuvaan omasta mielestään viisaita sijoitusneuvojia, jotka pitäisivät myös omia puoliaan.

Tavalliselle ihmiselle tuo rahamäärä on niin iso, että sitä ei oikein käsitä. Asuntolainaa otetaan yleensä alle 200.000 euroa, ja sitä maksaa kitkutellaan toistakymmentä vuotta. Monelle on maksamista paljon pienemmässäkin lainassa.

Kai se potti olisi järkevintä suurelta osin sijoittaa tavalla, jossa ainakin pääoman arvo säilyy, jos ei nyt tuottoa tavoittelekaan. Pankeilta löytyy myös eettisiä vaihtoehtoja, joissa ei tueta esim. aseteknologian kehitystä.

Useimmat meistä ottaisivat päältä tarvittavan summan ja panisivat tietyt perusasiat kuntoon. Lainat maksetaan pois. Asunto ehkä vaihtuu, samoin auto. Autetaan omia lapsia ja muita läheisiä.

Kinkkisemmäksi muuttuu, kun tulee kyse lahjoituksista muille. Maailmassa on lukematon määrä todella hyvää työtä tekeviä järjestöjä, jotka kipeästi kaipaavat tukea. Miten olisi esim. SPR, Unicef, Kirkon Ulkomaanapu ja lähetysjärjestöt? Katastrofirahastot? Tasauspäivä? Prosenttiliike? Naisten pankki? Monet kehitysyhteistyön hankkeet?

Olen muutamalta ystävältä kysnyt, olisivatko he valmiit antamaan vastikkeetta varojaan hyvään tarkoitukseen tai useampaankin, jos rahaa yllättäen olisi reilusti yli tarpeen.

- Totta kai, on ensimmäinen vastaus.

Meillä lienee tarve osoittaa toisillemme, miten eettisiä, vastuuntuntoisia ja hyviä ihmisiä me olemme.

Mutta olemmeko sitä todella? Rohkenen ainakin osittain epäillä. On parasta antaa hyväntekeväisyyteen heti, koska minkä pitemmän aikaa miettii, sen herkemmässä on napsauttaa pussin suu tiukasti kiinni. Muutama tuttava sen avoimesti myöntääkin.

Mitä sinä tekisit 7 miljoonalla?

perjantai 24. syyskuuta 2010

Kysyntä ja tarjonta

Suomi on maa, joka usein osaa minut yllättää.

Imatralta ja Helsingistä minulla on kokemus, että pieniä vuokra-asuntoja, yksiöitä ja kaksioita siis, on joskus vaikea saada. Isoja olisi.

Parin viikon asiointi Kuopion nettisivuilla ja välittäjillä osoittaa Kalakukkolasta aivan päinvastaista. Pieniä asuntoja olisi vaikka kuinka, mutta edes 3 h + k ei löydy mistään.

"Ei teille kävisi tällainen näppärä ja kompakti kaksio, 43 neliötä?". Ei.

Olen aina kuvitellut, että kaavoittajat, rakennuttajat ja isot vuokranantajayhteisöt silloin tällöin vilkaisevat asiakastietojaan siinä mielessä, mitä ihmiset tahtovat ja mihin siis olisi tarvetta. Silloin kysyntä ja tarjonta kohtaisivat.

Olisiko se liian vaikeaa?

maanantai 20. syyskuuta 2010

Kokemuksia Pariisista 17.-19.9.2010

Pariisissa on nyt sitten käyty.

Espace Reuillyn luentosalissa oli eri tilaisuuksissa 300-750 osanottajaa Euroopan sateenkaariperheistä. Konferenssin virallinen kieli oli englanti, mutta ranskalaiset eivät tunnetusti suostu puhumaan muuta kuin mielestään maailman kauneinta kieltä ranskaa, ja sama tauti muutettavat muuttaen näyttää iskeneen myös espanjalaisiin. Painavilla ja kömpelöillä kuulokkeilla sai simultaanitulkkauksen näiden kolmen kielen välillä, mutta esim. saksalaiset ja unkarilaiset protestoivat.

Mutta itse asiahan se tärkein on. Keskeisin teema oli sateenkaariperheiden asema eri puolilla Eurooppaa ja suunnitelmat ja toimenpiteet asioiden parantamiseksi. EU:n perusperiaatteita on esim. tasavertaisuus ja syrjintäkielto. Niihin voi vedota kaikissa jäsenmaissa. Ongelmallisempaa on, että esim. adoptio-oikeus ja aviolittokäsitys on kansallisen lainsäädännön asia, ei Unionin. Niinpä tilanne vaihtelee maakohtaisesti paljon.

Asiantuntijat varsin korkealta taholta antoivat kuitenkin menettelytapaohjeita, kun keskusteluissa nostettiin esiin käytännön ongelmia.

Oma luentoni, joka on ollut jo viikon facebook-ystävien luettavissa, käsitteli uskonnollisuuden ulottuvuutta sateenkaariperheissä. Palautteen mukaan tämän asian käsittelyyn oli varattu aivan liian vähän aikaa, ja kysymyksiä olisi ollut runsaasti. Panelissa kanssani istuivat kiinalais-englantilainen sosiologi Andrew Yip, saksalainen ja juutalainen sosiologi Martine Gross ja puheenjohtajana italialainen asianajaja Angelo Berbotto, joka on ehtinyt moneen mukaan, mm. mormonilähetyssaarnaajaksi Argentiinaan.

On aina avartavaa saattaa erilaisia ihmisiä ja näkemyksiä yhteen, ja tunnustan nauttivani keskustelusta itseäni viisaampien kanssa, niin Pariisissakin.

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Pariisiin lähdössä

Perjantaiaamuna pääsen sitten lähtemään Pariisiin. Euroopan sateenkaariperheiden liitto Nelfa on kutsunut minut luennoimaan teemasta "Love makes a family - but what about God?". Sitä on ollut ilo valmistella. Nyt on valmiina 8 sivua ja Power Point esitys. In English.

En todennäköisesti pysty sanomaan mitään sellaista, mitä huomattava osa kuuljoista ei jo tietäisi. Pystyn kuitenkin kuvaamaan eräitä vähittäisiä tai pieniä muutoksia, joista toivon tulevan jotakin isompaa, ja välittämään edes rahtusen toivoa ihmisille, joita on potkittu päähän ja vedetty kölin ali ihan tarpeeksi monta kertaa.

Pariisissa en ole koskaan käynytkään. Konferenssi on kolmepäiväinen, ja tulen melko lailla saman tien kotiin. Voi siis kuvailla Espace Reuillyn interiöörin hyvinkin, mutta tuskin Moulin Rougea tai Pigallea...

Matkailu avartaa. Auttaa se myös näkemään, että tietyt ongelmat ovat yhteisiä.

Sukupuolineutraali avioliitto on muuten voimassa 7 Euroopan maassa: Ruotsi, Norja, Islanti, Hollanti, Belgia, Espanja, Portugal. Metkaa että muutama Etelä-Euroopan ns. katolinen maa on reippaasti Suomea edellä.

lauantai 4. syyskuuta 2010

Lapsesta aikuiseksi

Tänään on esikoislapseni syntymäpäivä. Paljon muutakin rakasta sukua juhlii näinä aikoina syntymäänsä tai nimipäiviään, oikein juhlien suma.

Olen miettinyt, mitä vanhemmuus on vuosikymmenten saatossa merkinnyt. Suurta iloa, mutta myös huolia. Väsymystä ja onnen kyyneliä.

Kaikkien vanhempien tapaan olen jälkeenpäin, lasten muutettua pois kotoa, usein pohtinut, osasinko olla oikealla tavalla riittävästi läsnä, antaa perusturvallisuutta, aidon välittämisen tuntua.

Luonnossa liikkumisen perusteet tytöille ainakin tulivat selviksi, ja kaloista he tuntevat muitakin kuin puikkokalan. Peruskoulujutuissa kun väitetään, että puikkokalasta saa kalapuikkoja...

Vanhemmat eivät voi vaatia, että lapsista tulee heidän kaltaisiaan. Muuttuuhan maailma koko ajan, ja 50 vuotta sitten hyvät ohjeet voivat nyt olla arvottomia. Lapsen yksilöllisyys tulisi myös ottaa huomioon.

Aikuisuuteen kasvaminen ei ole mikään automaatio tai helppo juttu. Siinä on kasvukipuja, siinä tehdään virheitä - ja kuitenkin päästään eteenpäin.

Olen kiitollinen siitä, että kaikki lapseni ja lastenlapseni halaavat niin lämpimästi.

Kiitos Minttu, kun teit minusta ja Birgitasta vanhempasi. Onnea syntymäpäivänäsi!

Töitä tuli!

Kaikki sen taitavat tietääkin, että olen saanut työtä. Kuopiosta löytyi työnantaja, joka arvioi koulutuksen, kokemuksen ja osaamisen perusteella.

Rakas byrokratia edellyttää, että vielä odotetaan 30 vrk valitusaika ennen kuin voi sopia viran vastaanottamisesta. Ehkä marraskuun alusta?

Odottavalla, kiitollisella ja nöyrällä mielellä lähden Kuopioon.

Vielä kun siellä saisi tehdä työtä rauhassa. Imatran kokemukset puistattavat vieläkin.