Aika rankka työputki takana. Olen tehnyt pitkää päivää ja mielestäni hyvää työtä tai ainakin siihen vilpittömästi pyrkien. Nyt on helmikuun alkupuolella edessä lyhyt lomanpätkä, joka tulee tarpeeseen. Pääsen toivottavasti hiihtämään.
Lomaani ajoittuu väistämättä myös työtehtäviä kuten työnohjaus Helsingissä. Pidän sitä tärkeänä.
Toinen mieluisa asia on veteraanien ja maanpuolustusjärjestöjen jäsenten kanssa tehtävä retki Mikkeliin ja siihen liittyvät museokäynnit ja piispan vastaanotto. Niin kauan kuin veteraaneilla itsellään jalka nousee ja he jaksavat kokoontua, olen katsonut tehtäväkseni olla mukana. Lapin sodan päättymisestäkin tulee 27.4. kuluneeksi 65 vuotta. Miehet - ja naiset - vanhenevat, vaivat nuortuvat, ja viimeinen iltahuuto koskettaa kutakin vuorollaan. Tuntuu hyvältä ja kunnia-asialta saada edes jotakin pientä heidän kanssaan tai heidän puolestaan tehdä. Aika pian heitä ei enää ole. Monet järjestöt ovat lopettelemassa toimintaansa ja käyttämässä varansa loppuun vielä elossa olevien veteraanien hyväksi. Se on ilmeisen oikea ja yleisesti hyväksytty tie.
Reservin upseerina ja pappina en ole mikään sotaintoilija, mutta kunnioitan sodat kokeneiden ikäluokkien uhrauksia ja niillä saavutettuja tuloksia. En kauheasti pidä sotaelokuvistakaan, mutta silti voi olla hyvä asia, että Ilta-Sanomien kylkiäisenä voi ostaa Rukajärven tien tai nyt näköjään myös Käskyn. Elokuva on elokuva ja todellisuus on todellisuus, mutta jotakin niistä oppii. Toivottavasti hyviä asioita.
Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa
