Työkseni yritän mm. löytää töitä papeille ja maistereille, ja mitalin toisena puolena löytää työntekijöitä seurakunnille. Usein nämä toiveet kohtaavat, mutta eivät aina.
Erityisen hankalaksi on osoittautunut löytää lyhyiden sijaisuuksien tekijöitä, muutamasta viikosta puoleen vuoteen.
Valmiit papit eivät juuri hievahda kotoaan, koska sijaisuutta voi harvoin hoitaa kotoa käsin. Toisen asunnon hankinta tai työmatkat vievät äkkiä ison osan ansiosta.
Maistereita tai opiskelijoita taas ei voi ohjata seurakuntiin kuin rajoitettuihin tehtäviin. Ilman vihkimystä et aseta ehtoollista, et kasta, vihi etkä siunaa hautaan.
Olen alkanut miettiä miksi.
Lääketieteen opiskelija hoitaa terveyskeskuksessa hommia lääkärin valtuuksin. Monella muullakin alalla opiskelija voi hoitaa valmiin ammattilaisen tehtäviä.
Mutta ei kirkossa.
Repeäisikö maa, jos esim. maistereille annettaisiin vihityn papin oikeuksia?
Kenenkään etu ei ole, että seurakunnat itkevät työvoimapulaa samaan aikaan kun maistereita tai opinnoissaan pitkällä olevia on työtä jonottamassa.
Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa
