Minulla on pahoja aavistuksia.
Ei, en pelkää maailmanloppua. Enkä monta muutakaan asiaa.
Mutta sitä pelkään, että ihmisten kielenkäyttö ja sen takana olevat asenteet ovat edelleen kovenemassa.
Syitä siihen on monia. En väitä kaikkia niitä edes tuntevani.
Mielessä nyt kuitenkin on tämä rakas ja raskas Internet. Monessa suhteessa siunattu mahdollisuus avartaa maailmaa ja luoda yhteyksiä.
Ja samalla niin suuri mahdollisuus ampua puskista ja puukottaa selkään. Erityisesti nimettömänä kommentointi tuntuu joitakin inspiroivan sellaiseen ilkeyteen, ettei siihen päin kasvoja pystyisi.
Väitetään, ettei haukku haavaa tee. Olen nähnyt ja osin kokenutkin, että kyllä tekee.
En nyt yritä parantaa koko maailmaa. Yritän itse noudattaa Netikettiä. Haastan siihen muitakin. Yritetään kirjoittaa ihmisiksi silloinkin, kun olemme jonkun kanssa eri mieltä.
Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa
