Olen viime vuosina ihmetellyt, miksi kirkkoa koskevan keskustelun sävy on muuttunut hyökkääväksi. Halutaan nähdä vain pahaa tai huonoa.
Ei se vastakohtakaan oikein olisi, siis että hymistellen vain ihasteltaisiin kaikkea hyvää ja kaunista.
Totuus samoin kuin oikeus ja kohtuus on jossakin siinä välissä.
Kriittinen saa ja pitääkin olla. Mutta pään lisäksi pitää käyttää sydäntä.
Kirkkoa koskevissa asioissa me kirkon jäsenet saamme olla etulinjassa, jossa ei pärjääkään ensin ja lujimmin iskevä, vaan se jolla on sydän paikallaan, joka on valmis käärimään hihansa ja tekemään hyvää.
Ja jos vielä oppisimme myös ajattelemaan ja puhumaan hyvää toisistamme...
Se olisi mieluinen suunnanmuutos.
Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa
