Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa

Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Saa sen sanoa ääneen

Suomen ev.lut. kirkon arkkipiispa Kari Mäkinen on asemassa, jota en kadehdi.
 
Aina kun hän julkisuudessa ottaa kantaa, jotkut käsittävät sen vääräksi ja suutuspäissään eroavat kirkosta.
 
Tähän asti Mäkisen suurin synti lienee ollut puolustaa erityisryhmiä kuten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä. Myös heillä on loukkaamaton ihmisarvo, Mäkinen on sanonut. Siitä on sitten loukkaannuttu, kun syrjintää ei myönnetä ja pienikin puhe yhdenvertaisista oikeuksista on haluttu tulkita syntihyväksynnäksi.
 
Nyt Mäkinen on ajankohtaiseen aiheeseen tarttuen kehottanut toimimaan turvapaikanhakijoiden puolesta. Sanatarkasti hän lausui aamu-TV:ssä näin:
-         Hädässä olevia ihmisiä pitää auttaa. Kristillisyyteen ja suomalaiseen elämänmuotoon on aina kuulunut reagoiminen toisen ihmisen hätään.
Joillekin tuo oli viimeinen pisara. Eronneilta tullut kielteinen palaute on mm. pitänyt vääränä, että kirkko käyttää varojaan turvapaikanhakijoiden tukeen, avaa tilojaan ja kehottelee muitakin auttamaan.
 
On vedetty esiin klassinen väite siitä, että autetaan ensin oman maan kansalaisia. Tai jos itse ei joskus ole apua saanut, ei sitä saisi antaa muillekaan.
 
Mietin, millaista kristillisyyttä he edustavat, jotka pystyvät sulkemaan sydämensä inhimilliseltä hädältä.
 
Ilmeisesti ei ainakaan ole luettu Matteuksen evankeliumin lukua 25, missä muuan Nasaretilainen kehottaa ruokkimaan, vaatettamaan ja majoittamaan apua tarvitsevat.
Tai kultaista sääntöä Matteus 7:12. Tehdään toiselle sen mukaan mitä itsellemme toivomme. Entä jos me joutuisimme pakosalle?
 
Arkkipiispa voisi tietysti olla hiljaa. Mäkinen ei ole. Minusta on syvästi kristillistä, että hän on tässäkin asiassa suunsa avannut ja Raamatun mukaiseen toimintaan kehottanut.
 
Myös muut piispat ovat korottaneet äänensä ja vedonneet tulijoiden inhimillisen hädän lievittämiseen.
 
Seurakunnat ovat käyneet läpi kiinteistöjään. Mitä voisi tarjota? Useimmiten vastaukseksi nousee leirikeskus, jonka käyttöaste kesäsesongin jälkeen voi olla alhainen. Yllättäen nuo tilat eivät välttämättä kelpaakaan viranomaisille.
 
Leirikeskukset kun usein ovat kovin pieniä, kun kysytään satojen henkien tiloja. Tulijat muodostaisivat mielellään omiensa yhteisön, mikä edellyttää riittävää asukasmäärää. Seurakuntien tilat saattavat myös olla liian rauhallisella paikalla ns. korvessa ja huonojen julkisten kulkuyhteyksien päässä. Kontakteja kantaväestöön ei synny, jos lähimaillakaan ei asu juuri ketään.
 
Toisaalta jos kriisi eskaloituu, alkavat monet muutkin tilat kelvata.
 
Profeetat kehottelivat kohtelemaan hyvin muukalaista, joka on porteissamme (julkisilla paikoilla).
 
Jesaja 58:7 mukaan tulisi murtaa leipää nälkäiselle, avata koti kodittomalle, vaatettaa alaston ja olla karttelematta apua tarvitsevaa.
 
Arkkipiispa Kari Mäkinen ja monet muutkin kirkossamme ovat tämän kaltaisista asioista muistutelleet. Suuri yleisö ei kaipaa raamattutuntia, mutta se on hyvä jokaisen tietää, että Iso kirja opettaa myös sosiaalietiikan ja oikean elämäntavan kuuluvan syvästi ja olennaisesti hengellisyyteen.
 
Jos sitä ei nähdä, ollaan äkkiä eristäytymässä maailmasta ja poimimassa roskaa toisen silmästä huomaamatta, mikä kattoriuku omassa törröttää. Sosiaalietiikka ei ole koko kristinusko, mutta uskoa ei myöskään voi olla ilman konkretiaa lähimmäisen rakastamisessa.