Eri
uskonnoissa on yhteisiä piirteitä, joskaan kaikki nämä eivät koske kaikkia. Klassinen
buddhalaisuus ei edellytä jumalaa tai jumalia. Joskus taas pitää miettiä, onko
kyse uskonnosta vai elämänfilosofiasta.
Mutta jotakin
tämäntapaista eri uskonnoista voisi koota:
- Kaipaus kadotettuun tai tulossa olevaan parempaan (taivas, paratiisi, Abrahamin helma, nirvana)
- Tietoisuus siitä, että ihminen tai yhteisö ei ole aivan sitä, mitä pitäisi olla (synti, rikkomukset, epätäydellisyys, vääryyksien korjaus, oikaisu, kosto)
- Unelma paremmasta tulevaisuudesta, josta esim. epätäydellisyys, rikkinäisyys tai synti on poissa
- Olemassaololle etsitään tarkoitusta tai mielekkyyttä
Kysymykset
ovat ihmiskunnan yhteisiä, mutta vastauksissa riittää kirjoa. Monissa idän
uskonnoissa keskitytään mietiskelyyn, itsetarkkailuun ja valaistumiseen.
Ratkaisu ongelmiin löytyy sisältäpäin. Voidaan vapautua jälleensyntymisen
pakosta, vaipua tyhjyyteen.
Toinen yleinen
piirre on esi-isien tai heidän henkiensä kunnioitus. Usein siihen liittyy
pilkuntarkka sääntöjen noudattaminen.
Myös
juutalaisuutta voi luonnehtia lakiuskonnoksi, joskin lain noudattamista ei
useinkaan koeta taakaksi vaan etuoikeudeksi.
Juutalaisuudessa,
kristinuskossa ja islamissa toki myös mietiskellään, mutta nähdään samaan
aikaan tarve muutokseen, joka ei ole vain sisäistä ihmistä koskeva. Vääryydet
on oikaistava ja ehkä koko yhteisön muututtava.
Kristinusko
nykymuodoissaan uskoo sosiaaliseen vastuuseen ja kehotteluun, mutta on
uskontoja tai niiden äärisuuntia, joissa pakottaminen jopa väkivallalla
katsotaan oikeaksi.
Monoteististen
(yksijumalaisten) uskontojen voima – ja joskus vamma – on käsitys siitä, että kun
oma Jumala on se ainoa oikea, ovat muut vääriä. Tästä voi seurata hankalia
uskontojen välisiä suhteita.
