Liikettä niveliin

Kirkkoa on sanottu vaeltavaksi Jumalan kansaksi. Historiallisena taustana lienee Israelin autiomaavaellus kohti luvattua maata, mistä sitten saatiin esikuva kristityn vaellukselle kohti taivasta. Erityisesti Heprealaiskirjeessä sitä kuvataan kauniisti ja yhteishengessä. Pitäkäähän huoli, ettei kukaan jää matkasta!


Kirkkohallitus on antanut yleiskirjeessään ohjeita liikkuvasta seurakunnasta, mutta siinä ei vaelleta mihinkään eikä kirkoista tehdä telttapyhäkköjä.


Sen sijaan kannustetaan istuvaa ja uskovaa seurakuntaa liikkumaan ja nauttimaan muutakin kuin sananrieskaa, kahvia ja pullaa.


Ohjeet ovat yksinkertaisia ja helposti sovellettavia:

• Kirjatkaa ylös, mitä jo nyt tehdään
• Lisätkää liikettä omaan ja työyhteisön arkeen
• Liikkukaa yhdessä seurakuntalaisten kanssa

On niitä vihjeitä tietysti netissäkin: https://www.facebook.com/Liikkuvaseurakunta/
Ylös, ulos ja lenkille!


Monen mielestä se on mukavinta kaverin kanssa tai porukassa. Moni pikkuisen yllytyshöperö lähtee mukaan, kun saa numerolapun rintaansa, vaikka ei oltaisi minkäänlaisessa kilpailussa.

0Share

Vesitetty koko hiippakunta...

Kauhukseni olen huomannut työskenteleväni Suomen ehkä vesitetyimmässä hiippakunnassa!

Kuopion hiippakunnan seurakuntien nimistä reilusti puolet sisältää jonkin vesiaiheen ja lopuista muutama selvästi viittaa jotenkin veteen. Onhan esim. Ilomantsi merkitykseltään suunnilleen ”mantsilaisten vesireitin latvavedet”. Ilo on samaa juurta kuin ylä, ja Mantsinsaari Laatokalla. Rääkkylä lienee ”Rääkykylä” eli siellä on salmen yli soutua pyydetty vastarannalle huutamalla.

Suoraan vetisiä seurakuntia ovat esim. Heinävesi, Kallavesi, Kiuruvesi, Konnevesi, Pielavesi ja Riistavesi. Järviä on vielä enemmän: Polvijärvi, Pyhäjärvi, Ristijärvi, Siilinjärvi, Sonkajärvi, Varpaisjärvi ja Järvi-Kuopio.

Järvien väliin mahtuu tietysti salmi: Hankasalmi, Hyrynsalmi, Iisalmi, Suomussalmi, Vehmersalmi. Yksi perinteikäs pitäjä tyytyy lampeen, siis Rautalampi.

Järvessä on tietysti lahtia: Kontiolahti, Lapinlahti. Niemikin on,Tuusniemi, ja saamenkielinen venepaikka Kaavi. Saamea on myös Lieksa, joka tarkoittanee suota.

Jos ei salmi riitä, vesien väliin tulee joki: Suonenjoki, Leppävirta. Pielisensuu viitannee Pielisjoen suuhun. Niin kuin Joensuukin. Veden reippaampaa liikettä kuvaavat Eno ja Juankoski.

Pyhäselässä se selkä viittaa järvenselkään. Rantakylä taas on Pielisjoen rannalla…

Osa noista seurakunnista on jo liitetty naapureihin, mutta nimet ovat tallella.

Luoja ja jääkausi ovat ainakin venereittejä ja rantasaunan paikkoja tänne runsaasti siunanneet. Eteläisissä vesissämme polskii saimaannorppakin.

Toi tuolla vielä elää, ammu sinne

Uutiset kertovat, miten Venäjän ilmavoimat moukaroivat Aleppon kaupunkia Syyriassa. Viimeisetkin sairaalat maan tasalle. Kymmeniä tuhansia uhreja. Raunioissa vielä eletään, vaikka kaikesta on pulaa puhtaasta vedestä alkaen.

Venäjän uutisissa ilmavoimat on sankari tuhotessaan terroristien tukikohtia.

Muu maailma ihmettelee, miten siviilikohteita saa rankaisematta räjäyttää taivaan tuuliin. Kokonaisen suurkaupunginkin.

Politiikan asiantuntija antaa lausunnon: Vaikka Al-Assadin hallinto on julma, se on sentään hallinto, ja silloin koko maa ei vajoa anarkiaan.

Minä annan lausunnon, että en ymmärrä ihmisten pahuutta.
Mitä ihmettä me voisimme tehdä?

Pahan päättäjän ajatuksia

Pitkä, kunniakas työura. Tästä on hyvä pitää puheita. Toisaalta se ei ole johtaja eikä mikään, joka ei itse siirry hyvälle eläkkeelle alle kuusikymppisenä. Siinä sitten realisoituvat myös optiot, bonukset, rahastot sun muut.

Tärkeintä on rahassa rypeminen ja sen verran nuoren kunto, että ehtii ja jaksaa nauttia elämästä. On onneksi tullut golfattua monet työpäivät ja lasketeltu siellä ja täällä.

Olkoot muut kuuteen viiteen tai ylikin. On ne jos suinkin jaksavat, koska muuten eläke ei riitä mihinkään. Ei se riitä silloinkaan, mutta mitä siitä kertomaan?

Tai mikä sen mukavampaa kuin rätkäistä lopputili kouraan pari kuukautta ennen eläkeikää? Siinä on naurussa pitelemistä, kun eläke putoaa viime metreillä pienemmäksi.

Kaupan alalla on jo pitkään hoksattu, että yli viisikymppiset saneerataan pois. Miksi kummassa ne eivät jatka työuraansa? Ryhtyisivät yrittäjiksi…

Kiva konsti on myös ottaa aikaihmiset harjoittelijoiksi. Se onnistuu jopa ilman palkkaa. Kun aika päättyy, sanotaan kiitos ja hyvästi. Pian on tilalla toinen hölmö työpaikan toivossa.

Eihän kukaan päättäjä ajattele näin, eihän?

Tuomiokapituli istuu

Kuopion tuomiokapitulissa vierailleet ovat ihastelleet sen kaunista salia ja sen pitkää pöytää vihreine verkoineen. Tuolitkin ovat tyyliin sopivat, piispalla juhlavin. Luontainen häveliäisyyteni estää sanomasta, kenellä ainoana on hiippakunnan vaakuna värin kanssa.

Istunnossa noudatetaan eräitä vanhoja perinteitä. Ennen kuin kokous avataan, veisataan alttarin ääressä virsi, luetaan vuorossa oleva raamatunkohta lectio continuan mukaan ja pidetään rukous. Lectio continua tarkoittaa jatkuvaa eli järjestyksessä tapahtuvaa Raamatun läpi lukemista.

Alttarin yllä on puinen iso Kristus. Kun nostaa silmänsä ylös korkeuksiin (siihenhän Sana kehottaa), siellä on vihreä valo sen merkiksi, että kevyen alttarin sivuun siirtämällä aukeaa pelastustie pihalle. Tuo konkreettinen yhteys Kristuksen ja pelastustien välillä on ollut monen hartauspuheen aihe.

Puhetta johtaa piispa, ja hänen estyneenä ollessaan tuomiorovasti. Päätökset tehdään valmistellun esityslistan ja esittelyn pohjalta. Niissä on aina myös mainittu, voiko päätökseen hakea muutosta, ja jos ei, niin millä perusteella.

Siinä arvokkaan pitkän pöydän ääressä istuu piispa istuimellaan toisessa päässä. Istumajärjestys on osin hyvin perinteinen. Piispan paikalta katsoen oikealla kädellä on ensiksi tuomiorovasti, sen jälkeen lakimiesasessori. Vasemmalla kädellä taas istuvat pappisasessorit, vanhempi ja nuorempi.

Muut paikat on varattu lakiin myöhemmin lisätyille tuomiokapitulin jäsenille. Oikealla lakimiehen (Kuopiossa –naisen) jälkeen istuu hiippakuntadekaani ja hänen jälkeensä puheoikeudella hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja, joka ei siis osallistu päätöksentekoon.

Vasemmalla taas on pappisasessorien jälkeen paikka maallikkojäsenelle. Hänen jälkeensä tuleva tuoli on tyhjä. Se on tarkoitettu vierailijalle, esim. kirkkoherran virkaa hakeneelle, jota haastatellaan.

Yhtä puuttuu. Pöydän toisessa päässä istuu notaari, joka toimii myös kokousten sihteerinä. Notaarikaan ei ole päättäjä, vaan esittelijä ja valmistelija.

Hiljainen toive kaikilla lienee, että läsnä on myös pyhä kolmiyhteinen Jumala ja että hänen tahtonsa tapahtuisi.

Tahallinen väärintulkinta

Sattuipa silmiin internetin keskustelupalsta Luterilaisuus (Suomi24). Kävi kuin nuorelle ylioppilaalle Vänrikki Stoolin alussa: - Mä luin rivin, luin kaks’, vereni tunsin kuumemmaks´.
Suoraan sanoen en tunnistanut palstan kuvaamaa luterilaisuutta. Muutama tökkäävistä havainnoista:

- Haukutaan nimeltä tai nimimerkiltä mainiten muita kirjoittajia. Alatyyliset solvaukset eivät ole sitä mitä kristilliseltä palstalta odottaisi. Pahan osan ovat saaneet myös arkkipiispa Kari Mäkinen ja Helsingin piispa Irja Askola, joita lyödään olan takaa.

- Kun keskustellaan luterilaisuudesta, toivoisi käsiteltävän sen olemusta, ei niinkään muiden suuntausten erinomaisuutta tai puheenvuoron käyttäjän omia kummallisuuksia.

- Monet ”keskustelijat” kaivavat likasangon pohjalta käsittämättömät fantasiansa, jotka usein liittyvät sairaaseen seksuaalisuuteen.

- Uskon ja teologian suhde nähdään vääristyneenä. Yliopistot tuottavat kirjaviisautta tai opettavat kumoamaan Raamatun. Jopa ylpeillään sillä, että on käyty vain kansa- tai peruskoulu eikä muuta kirjaa kuin Raamattu ole avattukaan. Järjen käyttöä pidetään pahana.

- Jos yrittää pahimpia tahallaan väärintulkintoja tai rajuja väitteitä oikoa, saa tulisen ryöpyn silmilleen. Ehkä siksi sieltä ovat asialliset keskustelijat kaikonneet.

Tietääkö joku asiallisen ja moderoidun luterilaista uskoa käsittelevän keskustelupalstan?

Näin tekee kunnon kristitty...

Miten hyvä kirkon jäsen olet?

Hurskas vastaus olisi, että enhän minä ole mitään, Herra sen tietää, hän yksin tutkii sydämet, armosta tässä käpistellän.

Hallinnollisempi vastaus löytyy kirkkojärjestyksen pykälästä 1:5. Sen mukaan ”Kirkon jäsenen tulee osallistua jumalanpalvelukseen, käyttää muutenkin armonvälineitä ja edistää seurakunnan tehtävän toteutumista.”

Toisen momentin mukaan ”Kirkon jäsenen tulee noudattaa kristillistä elämäntapaa, solmia avioliitto säädetyllä tavalla, antaa kastaa lapsensa ja huolehtia heidän kristillisestä kasvatuksestaan.”

No huh huh, johan tuossa on. Vaan mitenkäs tuon noudattamista valvotaan?

No eipä juuri mitenkään. Enemmän se on ihannepykälä. Hyvää ja kaunista toivotaan ja odotetaan, mutta ei valvota, miten sujuu, eikä räpsähdä rangaistus, jos antaa piut paut.

Viime aikoina pykälää on paremman puutteessa käytetty arvioitaessa papiston elämäntapoja ja sopivuutta työhön, vaikka lakikirja selvästi sanoo tämän koskevan kaikkia seurakuntalaisia.

Mutta eipä tuo haitanne, vaikka joskus miettisi, miten itse kukin kirkon jäsenen tehtävän täyttää.

Milloin kävit viimeksi kirkossa? Onko tullut luettua Jumalan sanaa? Onko lapsille opetettu edes iltarukous?