Eilen illansuussa sain Birgitan mukaani Paloheinän metsään suunnistuskartan kanssa. Kompassi jätettiin vielä sovinnolla kotiin.
Tuntui kivalta liikkua luonnossa (minulle aina rakasta) ja vaivata samalla vähän päätään. Se oli Helsingin Suunnistajien vanha iltarastikartta, johoin oli merkitty rastit ja rastimääritteet, mutta luonnossa niitä rasteja ei ollut. Oli se vain metkaa kulkea metsässä ja huomata, että kas kummaa, se iso kivi tai ojien risteys "tuli vastaan" ihan siinä missä pitikin.
Voi kun te rakkaat rantasalmelaiset ja kaikki muutkin ymmärtäisitte, miten tärkeää on panna luunsa säännöllisesti liikkeelle! Rehkimistä ei tarvita, vaan säännöllinen, riittävän pitkäkestoinen ja matalan sykkeen liikunta. Tämän ikäiselle tekee hyvää jaksottaa myös lepo oikein.
Ruoasta en nyt puhu mitään... Tehkää niin kuin minä SANON...
Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa
