Eilen sunnuntaina 13.12. olin Tainionkosken kirkossa. Se että pappi on kirkossa ei liene kovin suuri uutinen, vaikka en työvuorossa ollutkaan.
Muutama asia jäi mieleen. (Ja tietysti jotakin jää aina mieleen myös itse jumalanpalveluksesta, sitä en väheksy!)
Joku ikäihminen kuiskasi kirkon toiseen laitaan kuuluvasti: - Onko sillä peruukki?
Toinen vastasi yhtä tahdikkaasti: - Ei kun se on sen oma tukka.
Ulkoasuuni kiinitetään siis huomiota. Oma tukka se on. Yritän olla siisti ja viran vaatiman arvokkuuden mukainen. Tällä kertaa oli musta neulepusero, jossa kiinteä pieni valkoinen rusetti kaula-aukossa sekä pitkä punainen, vähän skottityppinen hame. Karjalan värit. Tukkaa oli ystävä vähän paplareilla laittanut edellisenä päivänä.
Toinen paljon isompi asia on se, että kirkossa oli kymmeniä nuoria. Heillä oli raamattuleiri ja sillä ennätysosanotto. Liturgi totesi alkusanoissaan, että harmi kun mediaa ei kiinnosta myönteiset ja iloiset asiat kuten se, että nuorilla on tunkua vaikkapa raamattuleirille.
Minustakin se on uutinen. Ja hyvä.