Kaikkea sitä tapahtuu!
Tänään tiistaiaamuna 1.12. tuli sähköpostiini kutsu luennoimaan Pariisissa 17.-18.9.2010 Euroopan LGBT-perheiden konferenssissa.
Erityisaiheena minulle varattuna olisi usko(nto) ja kirkot suhteessa LGBT-perheisiin.
Millainen rooli kristillisellä uskolla ja toisaalta uskonnollisilla instituutioilla (kirkot, seurakunnat) on näissä perheissä? Onko yhteistyötä? Miten LGBT-vanhemmat toteuttavat vanhemman rooliaan perheessä? Uskonto ja anti-LGBT vihaliikkeet? Rakkaus tekee perheen - entä Jumala?
Kai se on vuotanut laajempaankin tietoisuuteen, että olen yrittänyt Suomessa jo vuosien ajan pitää esillä LGBT piireissä hengellistä elämää ja korostanut vertaistuen ja läheisten ihmisten merkitystä.
Henkilökohtainen usko on parhaita elämää tukevia, suorastaan koossa pitäviä voimia, ja erityisen tarpeellinen ihmiselle, jolla on LGBT ominaisuus. Olisi upeaa, jos jokainen voisi löytää sellaisen hengellisen yhteisön, joka hänet hyväksyy eikä tee liian suurta numeroa asiasta.
Suomessa tästä on sekä hyvin surullisia että riemastuttavia kokemuksia.
En ole vielä antanut lopullista vastausta kutsuun, mutta harkitsen sitä vakavasti. Työtähän se ei ole, joten täytyisi järjestää vapaata pariksi päiväksi.
Ai mikäkö on LGBT? Ehkä voit itse ottaa selvää! Viiden pisteen vihje: minuun sopii tuo T-kirjain. He ovat lähimmäisiä, Jumalan luomia ja lunastamia. Myös heille kuuluvat armo ja uskon aarteet.
Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa
