Palasin reilu tunti sitten Oulusta North Pride tapahtumasta 23.-25.7.2010. Olin siellä kutsuttuna töissä.
Perjantaina osallistuin tutkija Kati Mustosen ja SETA:n puheenjohtaja Outi Hannulan kanssa paneeliin, jossa pohdiskeltiin sateenkaariväkeä työelämässä. Oulun seudun PAM:in pääluottamusmies (?) jänisti, vaikka oli varmasti luvannut osallistua. Osin aika karua faktaa ilmeni. Esim. transsukupuolisista puolen elintaso romahti, kun he menivät tutkimuksiin ja hoitoihin. Hämmästyttävän monen kohdalle osui "tuotannollisia ja taloudellisia syitä", joiden takia irtisanottiin. Keskimääräistä huomattavasti useampi heistä on yrittäjä tai muuten itsenäisessä asemassa työskentelevä. Se kertonee jotakin työyhteisön kyvyttömyydestä nähdä asia rikkautena tai mahdollisuutena, ei ongelmana. Ruotsissa ja erityisesti Islannissa tilanne on aivan toinen. Kati Mustonen lanseerasi termin "sateenkaarikompetenssi", jonka hän toivoo lähivuosina ilmestyvän CV:hen ja ansioluetteloon myönteisenä terminä.
Lauantaina osallistuin Pride-kulkueeseen, joka iloisesti, ystävällisesti ja asiallisesti toi esiin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asioita. Mitään järjestyshäiriöitä ei ollut. Osanottajia oli noin 500, mikä ylitti selvästi järjestäjien toiveet. Vaikka Oulun kaupunki arvoissaan kertoo olevansa suvaitsevainen, sateenkaariväen kokemukset ovat olleet osin toiset.
Sunnuntaina oli vuorossa sateenkaarihartaus, jonka toimitin Pikisaaressa arkkitehtikillan talossa sanajumalanpalveluksen kaavan mukaan ja päivän tekstiin Matteus 7:15-23 liittyen. Kirkkoon emme päässeet emmekä voineet pitää ehtoollisjumalanpalvelusta eli messua, koska Oulun seurakuntayhtymä oli sen nimenomaisesti kieltänyt. Siitä moni pahoitti mielensä. Onhan niin moni sateenkaari-ihminen mulkoiltu ulos tavallisesta messusta. He ovat ihmisiä siinä missä muutkin, monet hartaita kristityitä ja täynnä kaipuuta kristittyjen yhteyteen Jumalan sanan ääressä. "Tule sellaisena kuin olet". Tuohon hartauteen he kokivat voivansa niin tulla.
Väkeä oli ahtautunut pieniin tiloihin satakunta, ja harvoin kuulee niin harrasta ja voimallista veisuuta. Kirkkokahvien keskustelu osoitti sekin, että tilaisuus tuli tarpeeseen, olkoonkin, että ehtoollista jäätiin kaipaamaan.
En tahdo leimautua pelkästään sateenkaariväen papiksi, mutta palvelen heitä, kun minulla työttömänä on aikaa ja he pyytävät. Seurakunnat eivät pyydä, vaikka olen tarjoutunut niin suoraan seurakuntiin kuin Helsingin ja Espoon kapitulien kautta.
Sydämestäni toivon, että saisin pian työtä. Neljän kuukauden työttömyys alkaa tuntua jo taloudessakin, mutta ennen muuta sielu huutaa kirkon palvelukseen.
Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa
