Myös keskikesän juhlan jälkeen on elämää, olkoonkin että puoli Suomea on kiinni väen lomaillessa. Muutamat urhoolliset paiskivat töitä.
Suomalaiseen lomakulttuuriinkin on merkillisesti saatu iskostettua mukaan suorituspaineita. Aikanaan se tarkoitti kesämökin rakentamista ja sen jälkeen siellä hullun lailla työskentelyä. Tiedän tapauksia, joissa nurmikko näyttää kynsisaksilla viimeistellyltä ja saunapuita on 20 vuoden tarpeiksi.
Sittemmin paineita on luotu matkusteluun ja virikkeiden hakuun. Voi sitä joka ei ole kiertänyt Eurooppaa ja ottanut valokuvia joka maasta. Minuuttiaikataululla on juostu kieli vyön alla eikä aina tiedetty, ollaanko Milanon La Scalassa vai Pietarin Eremitaasissa, pääasia että ollaan ja on hienoa.
Nykyinen riesa on paine sosiaalisten suhteiden hoitoon. Lukemattomat perheet jättävät ihmissuhteensa selvittämättä ajatellen, että sitten lomalla. Mutta eiväthän ne silloinkaan selviä ellei vaivaa nähdä ja olla molemmin puolin halukkaita. Suuret odotukset, suuret pettymykset. Toinen lähtee kalaan ja vatkaa siimaa hullun lailla, toinen mököttää terassilla. Näinkö meille aina täällä käy käy käy...
Mitäpä jos niitä lomapaineita voisi olla ottamatta, tai sitten ne laitetaan yhdessä syrjään? Onhan se kiva jossakin käydä, mutta ei koko lomaa pidä ohjelmoida. Ja ne sosiaaliset suhteetkin hoituvat parhaiten, kun kumpikaan ei mieti, mitä kataluuttaan toinen nyt hyvittelee, vaan ollaan vain, luonnollisesti.
Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa
