Työpaikkaporukan kanssa käytiin Pietarissa. Karjalan kannaksen läpi ajettiin vähän eri reittejä, Terijoen hiekatkin nähtiin. Ja syötiin Viipurissa pyöreässä tornissa.
Tuli ties monennenko kerran mieleen Karjalan palautus. Puolesta ja vastaan voi argumentoida. Vääryydellähän se vietiin. Mutta mitä maksaisi kunnostus? Ja voiko kuvitella tilannetta, että Venäjän federaatio mistään maapalasta vapaaehtoisesti luopuisi? Onhan se investoinut rajusti mm. Koiviston öljysatamaan. Terijoen datsatkin ovat ihan muuta kuin päälle kaatuvia hökkeleitä.
Entä väestö? Siinä tulisi mukana satojatuhansia venäläisiä ja vähän muitakin kansallisuuksia. Suomi jätti alueen tyhjäksi.
Näitä kun aikansa pyörittelee, saa vain päänsä kipeäksi. Sitä Kannasta, josta piti lähteä 1939 ja 1944, ei oikeastaan enää ole. Nyt siellä asuu jo kolmannen polven nykykannakselaisia, joilla ei ole mitään siteitä eikä kai tietoakaan Suomesta.
Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa
