Alkukirkko ei ollut yksi

Monessa kiivaassakin keskustelussa jompikumpi osapuoli tai molemmat väittävät tukeutuvansa kirkon alkuperäiseen oppiin.

Tällöin ihmettelen, mihin niistä.

Täysin homogeenistä, kaikesta samalla tavalla ajattelevaa ja yksimielistä kirkkoa ei ole ollut olemassakaan paitsi päiväunissa ja viitteellisesti eräissä Apostolien tekojen ihannoivissa kuvauksissa.

Uudesta testamentista vyöryy esiin kirkko toisensa jälkeen, eivätkä ne suinkaan olleet aina yhtä köyttä vetämässä - tai ainakaan samaan suuntaan. On jotakuinkin mahdotonta saada vaikkapa Paavalin ja Jaakobin kirjeen käsitykset laista, teoista ja pelastuksesta yhteiseen oppiin. Tai Johanneksen kirjeiden ja Paavalin seurakuntanäkemyksiä.

Yhä uudestaan esillä on uskontulkintojen moneus keskinäisine eroineen, eikä kyse ole vain siitä, pitääkö kristityn noudattaa tooraa.

Kuva on entistäkin hurjempi, kun otamme mukaan ne kristityt, joiden kirjoitukset ovat hävinneet, ne joista tiedämme vain vastustajien väritettyjä lausumia ja ne jotka tuomittiin harhaoppisiksi.

Toki yhteistäkin on, ennen muuta käsitys Jeesuksen Kristuksen asemasta ja tehtävästä - olkoonkin että siitäkin nousi monta riitaa.

Jollakin tavalla on vapauttavaa huomata, että usko on alusta asti hakenut tulkintansa ja tulkintojen moneuden.

Aikaa myöten toki järjestys ja järki vaativat tiettyä yhteismitallisuutta, ja kirkon yhteyden ja ykseyden takaajiksi muotoutuivat esim. piispan virka, uskontunnustusta ennakoiva "uskon sääntö" ja pyhien kirjoitusten vahvistettu luettelo kaanon.