Olen pappi, rovastikin, ja kirkon töissä. En toki papin virassa, vaan tuomiokapitulin hallintovirkanaisena, mutta kirkossa kuitenkin. Papin oikeudet säilyvät, vaikka varsinainen työ onkin asioiden valmistelua, yhteydenpitoa ja sen sellaista.
On ollut virkistävää silloin tällöin saada palvella myös pappina. Se tapahtuu omalla ajalla ja ilman pennin hyrrää korvauksia. Tai olenhan minä kastekodissa kahvit saanut, hautajaisissa ruokaakin.
Kirkon suositussopimus toimituspalkkioista on niin etevästi laadittu, että äärimmäisen harvoin olisin edes oikeutettu kyselemään palkkion tai korvauksen perään. Niinpä "artisti maksaa."
Ehkä puolen tusinaa kertaa viimeisten parin vuoden ajan sopimuksen ehdot ovat täyttyneet eli seurakunnan oma papisto on ollut estynyt ja seurakunta (kirkkoherra) on pyytänyt töihin. Muutama aktiivinen on työntänyt palkkiolomakkeen käteen ja sanonut odottavansa kunnes sen täytän. Olen kiltisti täyttänyt.
Tyypillisempää on, että en ole rahan perään huudellut. Se parikymmentä euroa on jotakuinkin olematon korvaus työstä.
On ollut jotenkin vapauttavaa hoitaa pyhiä toimituksia tai osallistua messun toimittamiseen ilman että pitää lomakkeita täytellä ja verokorttia kopioida.
Minulla kun on oma pieni palkkani, jolla tulen toimeen. Eri juttu on se miten7 kk työttömänä opetti, että työttömien pappien korvausten ja palkkioiden suhteen tulee seurakunnan olla aktiivinen.
Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa
