Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa

Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Vanhuksen kiusaajat

Tutulla ikäihmisellä on ongelma. Hän on liian kiltti ja vaikutuksille altis.

Häntä piirittävät "hyvää tarkoittavat" uskovat, jotka olan takaa "evankelioivat" ikänsä uskossa elänyttä ihmistä.

- Sinulta puuttuu pelastusvarmuus.
- Mikset mene uskovien kasteelle?
- Lukisit enemmän Raamattua.
- Rukouselämäsi on tehotonta.
- Olet nimikristitty.
- Palvelisit lähimmäisisäsi.
- Tule meille siivoamaan.
- Sinulla on rahaa. Mikset maksa minun laskujani, niin olisit Herralle otollinen?
- Et käy tarpeeksi kokouksissa.

Tuon kaltaisilla heitoilla tehdään äärettömän paljon vahinkoa.

Tiedän, että tuo ihminen, sanotaan nyt vaikka Viljamiksi, on ollut ikänsä kristitty ja vakaassa mielessä. Nyt on kunto rapissut. Näkö ei anna periksi lukea kuin muutaman minuutin kerrallaan. Selkäsärky on ainainen seuralainen eivätkä jalat oikein kanna. Tai jos kantaisivat, tasapainoon ei voi enää luottaa.

Mutta tiedän, että hän rukoilee paljon. Kun hän oli voimissaan, hän auttoi naapureitaan ja kauempanakin ilmaiseksi.

Nyt hänen luonaan lappaa näitä "uskonveljiä ja sisaria". He ja TV7 ovat saaneet hänet ahdistumaan.

Olen keskustellut hänen kanssaan toistuvasti ja pitkään. Vähän aikaa kaikki on OK, mutta sitten tuo rummutus taas alkaa tehota.

Raitis uskova alkaa epäröidä, josko se pelastus sittenkin pitää omilla töillä ansaita eikä voi luottaa Raamatun selvään sanaan ja Jumalan pelastustekoihin Kristuksessa.

Minä toivottaisn nuo Viljamin kiusaajat tekemään itse parannusta.







torstai 23. elokuuta 2012

Alkukirkko ei ollut yksi


Monessa kiivaassakin keskustelussa jompikumpi osapuoli tai molemmat väittävät tukeutuvansa kirkon alkuperäiseen oppiin.

Tällöin ihmettelen, mihin niistä.

Täysin homogeenistä, kaikesta samalla tavalla ajattelevaa ja yksimielistä kirkkoa ei ole ollut olemassakaan paitsi päiväunissa ja viitteellisesti eräissä Apostolien tekojen ihannoivissa kuvauksissa.

Uudesta testamentista vyöryy esiin kirkko toisensa jälkeen, eivätkä ne suinkaan olleet aina yhtä köyttä vetämässä - tai ainakaan samaan suuntaan. On jotakuinkin mahdotonta saada vaikkapa Paavalin ja Jaakobin kirjeen käsitykset laista, teoista ja pelastuksesta yhteiseen oppiin. Tai Johanneksen kirjeiden ja Paavalin seurakuntanäkemyksiä.

Yhä uudestaan esillä on uskontulkintojen moneus keskinäisine eroineen, eikä kyse ole vain siitä, pitääkö kristityn noudattaa tooraa.

Kuva on entistäkin hurjempi, kun otamme mukaan ne kristityt, joiden kirjoitukset ovat hävinneet, ne joista tiedämme vain vastustajien väritettyjä lausumia ja ne jotka tuomittiin harhaoppisiksi.

Toki yhteistäkin on, ennen muuta käsitys Jeesuksen Kristuksen asemasta ja tehtävästä - olkoonkin että siitäkin nousi monta riitaa.

Jollakin tavalla on vapauttavaa huomata, että usko on alusta asti hakenut tulkintansa ja tulkintojen moneuden.

Aikaa myöten toki järjestys ja järki vaativat tiettyä yhteismitallisuutta, ja kirkon yhteyden ja ykseyden takaajiksi muotoutuivat esim. piispan virka, uskontunnustusta ennakoiva "uskon sääntö" ja pyhien kirjoitusten vahvistettu luettelo kaanon.

tiistai 14. elokuuta 2012

Arvot ja uskonnollisuus

World Values Survey on muutaman vuosikymmenen ajan mitannut eri yhteiskuntien arvoja, nykyisellään noin 80 maassa.

Timo Vihavaisen (Kanava 5/2012, s. 70-71) mukaan 70 prosenttia hajonnasta selittyy kahden ulottuvuuden perusteella. Niistä hän käyttää nimityksiä individuaalisuus ja rationaalisuus.

Ne sijoitetaan xy-koordinaatistoon (x = vaaka-akseli, jossa individualismi kasvaa vasemmalta oikealle, y = pystyakseli, jossa rationaalisuus kasvaa alhaalta ylös).

Miten eri yhteiskunnat sijoittuvat?

Äärimmäisenä oikealla ylhäällä on Ruotsi vanavedessään muut pohjoismaat. Niiden alapuolelta löytyvät maat, joissa anglikaaninen vaikutus tuntuu. Äärivasemmalla alhaalla ovat islamin maat.

Pohjoismaat siis edustavat yksilöllisyyttä ja rationalismia, islamin maat yhteisöllisyyttä ja irrationaalisuutta?

Tuo on liian yksioikoinen tulkinta, mutta niin WVS kuin Vihavainenkin yllättyivät uskonnon suurta vaikutusta arvojärjstelmiin. Protestanttisuus ja erityisesti luterilaisuus ajaa tiettyyn sijaintiin koordinaatistolla samoin islam.

Heijastavatko arvot uskontoja vai uskonnot arvoja? Kuvittelen, että vaikutussuunta on ainakin ollut uskonnosta arvoihin päin, mutta nykyisellään on myös voimakasta akanvirtaa.

torstai 9. elokuuta 2012

Junkers-vainaa

Joensuun puolessa puuhataan kirjaa, jonka aiheena on JK-254.

Asiaan vihkiytyneet tietävät, että kyse on 1.7.1944 Liperissä pudonneesta Junkers-pommikoneesta. Sitä ei ammuttu alas, vaan se putosi menomatkalla omia aikojaan. Toki sodittuaan omalla tavallaan jo sitä ennen.

Julkisuuteen koneen hylky nousi, kun se nostettiin vedestä syksyllä 2008. Museaalisesti kiinnostavat kohteet otettiin talteen. Otettiin kuvia ja mittailtiin ties mitä.

Koneen hylky kelpasi myös materiaaliksi Junkers-rintamerkille, jonka myyntituloista kertyi lyhyessä ajassa veteraanien hyväksi puoli miljoonaa euroa.

Kovan onnen pommikoneesta kirjaa tekee fil.maist. Anne Lipponen. Hankkeen suojelijana on Junkers-veteraani luutnantti Kusti Lehmusvuori. Joensuun Ilmasillan puheenjohtaja Rauno Suhonen on taustavoimana tämänkin sota-ajan perinteen tallentamisessa.

Sotakone voi olla hyvällä asialla. Vaikkapa historiaa valottamassa tai veteraanien iltaa kirkastamassa.

tiistai 7. elokuuta 2012

Palkatta töissä - ja hyvältä tuntuu

Olen pappi, rovastikin, ja kirkon töissä. En toki papin virassa, vaan tuomiokapitulin hallintovirkanaisena, mutta kirkossa kuitenkin. Papin oikeudet säilyvät, vaikka varsinainen työ onkin asioiden valmistelua, yhteydenpitoa ja sen sellaista.

On ollut virkistävää silloin tällöin saada palvella myös pappina. Se tapahtuu omalla ajalla ja ilman pennin hyrrää korvauksia. Tai olenhan minä kastekodissa kahvit saanut, hautajaisissa ruokaakin.

Kirkon suositussopimus toimituspalkkioista on niin etevästi laadittu, että äärimmäisen harvoin olisin edes oikeutettu kyselemään palkkion tai korvauksen perään. Niinpä "artisti maksaa."

Ehkä puolen tusinaa kertaa viimeisten parin vuoden ajan sopimuksen ehdot ovat täyttyneet eli seurakunnan oma papisto on ollut estynyt ja seurakunta (kirkkoherra) on pyytänyt töihin. Muutama aktiivinen on työntänyt palkkiolomakkeen käteen ja sanonut odottavansa kunnes sen täytän. Olen kiltisti täyttänyt.

Tyypillisempää on, että en ole rahan perään huudellut. Se parikymmentä euroa on jotakuinkin olematon korvaus työstä.

On ollut jotenkin vapauttavaa hoitaa pyhiä toimituksia tai osallistua messun toimittamiseen ilman että pitää lomakkeita täytellä ja verokorttia kopioida.

Minulla kun on oma pieni palkkani, jolla tulen toimeen. Eri juttu on se miten7 kk työttömänä opetti, että työttömien pappien korvausten ja palkkioiden suhteen tulee seurakunnan olla aktiivinen.

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Jalan hytkytys

Lounastaessa kiinnitin väkisinkin huomioni naapuripöydän nuoreen mieheen. Ihan OK muuten, mutta hänen oikea jalkansa hytkyi koko ajan. Tai hetkeksi loppui, vasen vuorossa, sitten taas pitkään oikea. Mutta jalka oli liikkeessä koko ajan sen puolisen tuntia minkä näin.

Teknisenä suorituksena se ei ole vaativa. Kokeilin sitä juuri työpöydän ääressä. Istuma-asento, päkiä maahan, sitten sitä nopeaa liikkeen hytkettä. Sen osaa tai oppii. Mutta minä osasin myös lopettaa.

Tuo lounaspaikan nuori mies ei ole ainoa. Palautin mieleen ainakin puoli tusinaa vastaavaa hytkyttelijää. Eri ikäisiä, kokoisia, näköisiä, mutta kaikki miehiä.

Mistähän tuo liike johtuu?

Jos se on tietoista, se voisi olla jonkinlaista treenausta. Se nyt ei vain sovi kuvaan monen pullottavavartaloisen kohdalla. Enkä osaa pitää sitä seksuaalisenakaan toimintana.

Peittäisikö se jotakin? Tai olisiko se itselle huomaamamtta tai lähes huomaamatta jäävä tapa purkaa hermostuneisuutta? Jokin sairaus, mikä?

En nyt menetä yöuniani, vaikka hytkeen arvoitus ei selviäisi. Suoraan kysymään en kehtaa mennä.

Mielenkintoinen ilmiö joka tapauksessa, kun saattaa jopa pöytä hytkyä samassa tahdissa.