Tiedätkö sinä, mikä on härkin tai jukolauta?
Jos tiedät, olet todennäköisesti ikäluokkaa 50 +.
Jos taas et tunnistanut noita, mutta pystyt helposti kuvailemaan iPadin
ja iPodin eron, olet keskimäärin nuorempaa joukkoa kuin ensin mainittu ryhmä.
Kielemme ja kulttuurimme muuttuvat koko ajan. Leivän saa kaupan
hyllystä ja hevospelistä on tultu mootttoroituun aikaan.
Nuorison perinteisiin oikeuksiin on aina kuulunut ärsyttävästi asettaa
entinen ja olemassa oleva kyseenalaiseksi. Ei ne kalkkikset mitään tiedä.
Heidän vanhempansa ja isovanhempansa taas saattavat olla omat
kuohuntavuotensa autuaasti unohtaneet ja ihmetellä paitsi tapojen puutetta myös
sitä, miten untuvikko luulee kaiken tietävänsä ja hallitsevansa, vaikka oman
huoneen siivous tai veroilmoituksen tarkistaminen voivat olla ylivoimaisia
tehtäviä.
Se kieli ja elämänmalli, mikä opittiin vuosikymmeniä sitten ja toimi
silloin hyvin, on nyt auttamatta vanhentumassa. Paikalleen pysähtyvä jää
väistämättä jälkeen ja liikkeellä pysyvänkin on ajoittain lisättävä vauhtia.
Jos 50 + ihminen ei jotakin nykyajan uutuutta tunne, se ei tee hänestä
tyhmempää. Hän voi hallita paljon sellaista, mitä nuoremmat eivät hallitse.
Elämänkokemus voi muuttua elämisen taidoksi. Se ei ole helppo prosessi
kenellekään, ja vielä vaikeampaa sitä on jakaa toisille.
Mukava kokemus voisi olla kahden tai useamman sukupolven yhteinen ilta,
jossa selvitettäisiin sekä hamaa muinaisuutta (miten 1960-luvun
mustavalkoisessa TV:ssä vaihdettiin kanavaa ja montako kanavaa oli?) että
uusinta uutta (miten voin asioida sähköisesti siellä, täällä ja tuolla?).
