Kesällä kaikki on toisin…
Asia makasi vuosia valohoidossa valtion puolella.
Lehdistö on repäissyt pientä riemua siitä, että papin voi nyt
irtisanoa. Ehkä se joissakin yksittäistapauksissa voi olla tarpeellinen asia,
mutta paljon muutakin olisi voinut huomata.
Vaikkapa sen, että melkein kaikki kanttoreita koskevat asiat on nyt
uskottu seurakuntiin. Virantäytöt todennäköisesti nopeutuvat, mutta esim.
kelpoisuuden tutkimisessa riittänee päänvaivaa.
Kirkon virkasuhteisen työntekijän tulee vastedes olla konfirmoitu.
Pelkkä jäsenyys ei siis riitä. Sama vaatimus koskee työsuhteisia, joiden
tehtävät liittyvät jumalanpalveluselämään, diakoniaan, kasvatukseen, opetukseen
tai sielunhoitoon.
Kurinpitomenettely poistuu. Tästä moni henkäisee helpotuksesta. Järjestelmä
on ollut raskas ja työllistävä. Menettelyn alaiset ovat kokeneet pitkät tutkinta-
ja odotusajat rangaistuksena jo ennen kuin asiassa on tehty päätöstä. Vastedes mahdolliset
hölmöilyt tutkitaan yleisen lain mukaan.
Uutta on myös kielto kilpailevasta toiminnasta. Pappi ei esim. saa
vapaa-ajallaan alkaa antaa maksullista sielunhoitopalvelua. Monet konsultit ja
terapeutit joutunevat miettimään, mitä kenenkin laskuun voi tehdä.
Muutama seurakunta on vielä velvoittanut asumaan virka-asunnossa. Nyt
tuokin rasite poistuu.
Nämä ja monet muut muutokset tuovat kirkon ja seurakuntien käytännöt
lähemmäksi ns. tavallista elämää. Säätyajattelun aika on ohi.