Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa

Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa

tiistai 19. tammikuuta 2016

Kadun sitä, mitä en tehnyt


 

Pappi vieraili ikäihmisten asuinyhteisössä, ja kun oltiin kiireettä yhdessä koolla, hän pyysi elämänohjeita, joita voisi rippikoulussa tarjoilla.

Klassiseen tapaan oli ensin vaivautunut hiljaisuus. Sitten tuli muutama hörähdys ja yritys lyödä asia leikiksi.

-         Tehkää jotakin sellaista, mitä voitte myöhemmin katua.

Ohje ei saanut yleistä kannatusta, mutta sitten huoneen loukosta, herrasmiesten joukosta, nousi esiin ajatukseen jossakin määrin yhtyvä.

-         Minä juuri luin artikkelin, jonka mukaan me vanhat emme niinkään kadu sitä, mitä olemme tehneet. Enemmän me kadumme sitä, mitä emme tehneet. Jätimme tilaisuuden käyttämättä. Se kaduttaa.

Seurasi hetken hiljaisuus. Ajatus oli outo, uus.

Mutta kun puhe jatkui, yksi ja toinen yhtyi ajatukseen. Tuli esiin yhä uusia katumuksen aiheita siitä, mikä oli jätetty tekemättä. Ei oltu tarpeeksi lasten kanssa. Ei ymmärretty pitää huolta ystävyyssuhteista. Ei otettu vastaan työpaikkaa. Ei sitä ja ei tätä.

Miten tämän kääntäisi toimintaohjeeksi nuorille?

Olisiko se jotakin tällaista:

-         Olkaa rohkeat. Älkää pelätkö kokeilla uutta. Ei se ole maailmanloppu, jos jossakin epäonnistuu.

Samassa linjassa lienee Lutherin pöytäpuheissa muistiin kirjattu ajatus:

-         Tehkää rohkeasti syntiä!

Ajatus ei ole niin järkyttävä kuin ensivaikutelma antaa ymmärtää. Sillä kehotetaan pois tekopyhyydestä ja hurskauden teeskentelystä. Se ei ole synnitön, joka ei vain vielä ole jäänyt kiinni. Rohkeasti syntiä tekevä myös rohkeasti tekee parannusta ja ymmärtää, mihin Kristusta tarvitsee.

Tunnetusti vakaan viisaat pitävät yhteiskuntaa pystyssä – ja hupsut sitä kehittävät. Erilaisuus koetaan yhä joskus hupsuudeksi, mitä se ei ainakaan aina ole.

Ihmiskunnan yhteistä aarretta ovat erilaiset kansanviisaudet ja sanaparsikokoelmat. Raamatussakin on Sanalaskujen kirja. Moni ikivanha ajatus on edelleen tuore ja käyttökelpoinen. Jotkut taas ovat mennyttä maailmaa ja joutavatkin unohtua.

Sanotaan, että on tärkeä oppia median lukutaitoa. Totta. Oppisiko sitä myös elämisen taitoa?

Toisaalta useampikin filosofi on todennut ongelmaksi sen, että kun vihdoin alkaa jotakin elämästä ymmärtää, ollaan jo lähellä sitä hetkeä, kun elämä jää taakse.

Mutta sitä ennen on meille varattuna vaikka mitä mielenkiintoista. Joku tallaa vakaata uraa, toinen kokeilee ja etsii. Molemmat voivat päätyä siihen, että katumista on vähän. Ainakin siitä, mikä hyvä jäi tekemättä ja mahdollisuus käyttämättä.