Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa

Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa

lauantai 6. heinäkuuta 2019

Kirkko vuonna 2040


Mitä kirkkoon kuuluu 10 tai 20 vuoden päästä?

Toivottavasti voin vastata, että kiitos, hyvää kuuluu. Joiltakin osin olen siitä varma. Tietty perusta on ja pysyy. Iso kirjakin vakuuttaa, että uskon kalliolle perustettua kirkkoa eivät tuonelan portitkaan voita.

Yhtä varmasti voin sanoa, että jotkin asiat varmasti muuttuvat. Tästä on vaikeampi selvittää, mikä muuttuu ja mihin suuntaan.

Arkkipiispa Tapio Luoma on todennut, että kirkon vihkimiskäytäntö laajennee lähivuosina koskemaan myös samaa sukupuolta olevia pareja.

Sukupuolikäsityksen vanhentunut binäärimuoto (on vain miehiä tai naisia) unohdetaan, kun elämä osoittautuu sitä rikkaammaksi.

Kirkon jäsenmäärä laskee edelleen, joten kansankirkosta puhuminen on ongelmallista. Kaikille tarkoitettu ei ole sama kuin suuren enemmistön omakseen kokema.

Seurakuntien talous kiristyy entisestään. Kun kiinteistöt ja maat on myyty, on pakko yhä rajummin puuttua henkilöstömäärään. Suurissakaan seurakunnissa ei riitä palkattua työntekijää joka ripsaukseen. Ei ainakaan kokoaikaista.

Henkilöstöstä merkittävä osa saa varsinaisen toimeentulonsa muualta ja palvelee kirkossa enemmän tai vähemmän talkoohengessä. Tämä koskee myös papistoa.

Jo nyt kirkko on suurelta osin toimitusten ja rituaalien yhteisö. Se kehitys jatkuu. Jumalanpalvelus ei ole IN, mutta hautaan siunaa pappi. Vihkimisen suosio kasvaa, kun kaikki konfirmoidut kirkon jäsenet saavat siihen oikeuden.

Kirkon yhteiskunnallinen asema on kauan sitten lipsahtanut alas kansakunnan kaapin päältä. Yhä harvempaa päättäjää tai vaikuttajaa arvostetaan statuksen, muodollisen aseman perusteella. Enemmän tarkataan sitä, mitä sanotaan ja mitä tehdään. Sanojen ja tekojen välillä ei saa olla ristiriitaa.

Hengellisessä mielessä polarisoituminen eli ääripäiden etääntyminen jatkuu. Karrikoiden toisessa päässä on pieni tosiuskovien yhteisö, joka heristelee tuomion sormea ja keskittyy raamatullisesti hyvin valikoituihin raamatunkohtiin. Toinen laita taas avautuu yhä enemmän yhteiskuntaan ja humaanisuuteen.

Teologisesti mielenkiintoista on konservatiivien lisääntynyt keskittyminen Jeesukseen, jolloin Isä Jumala jää vähälle huomiolle.

Onhan näitä visioita. Jotkin niistä ovat toivottavasti vääriä tai ainakin pahasti liioiteltuja. Toivon ja uskon, on se että vielä riittää käsiensä ristijöitä ja lähimmäisen auttajia. Vielä kun saisi elävän ja kunnioittavan keskusteluyhteyden eri suuntiin vetävien välille.