Sosiaalisessa
mediassa eli somessa sattui silmin piirros kahdesta miehestä bussipysäkillä.
Toisen paidassa luki isolla Jutellaanpa Jeesuksesta (Let’s talk about
Jesus). Toinen katsoi vähän ihmeissään ja sai selityksen: - Näin saan takuuvarmasti
istumapaikan eikä kukaan tuppaa viereen.
Kun
ilmoittaa halukkuutensa jutella Jeesuksesta, tulee ympärille tilaa. Onko niin?
– On!
En liene
ainoa, joka on joskus kiusaantunut yllättävän ja innokkaan uskontodistajan
puhetulvassa. Tulee mieleen, että puhuisi vaikka jalkapallosta tai Mersun
kaasuttimesta mieluummin. Tai keisari Napoleonin lausahdus, että aina
hän vihollisista selviää, mutta kun Luoja varjelisi hankalista ystävistä.
Mikä siinä
Jeesuksesta puhuvassa ihmisessä tökkii?
Ensinnäkin
hän iskee kutsumatta ja yllättäen. Yleensä lupaa kysymättä ja vakuuttuneena
oman asiansa ylivertaisesta tärkeydestä aina, kaikille ja kaikkialla.
Toiseksi hän
ei oikeastaan keskustele, hän todistaa. Rumemmin sanottuna hän toistelee
opettelemansa jutut kuuntelematta lainkaan kohdettaan ja ottamatta huomioon,
onko tämä lainkaan vastaanottavalla tuulella.
Kolmanneksi
se todistelun sisältö ei ole kovin syvällistä eikä välttämättä ihan kohdallaan
teologisesti eikä pastoraalisesti (sielunhoidollisesti). Teologinen pohja on
vapaakirkollis-evankelikaalinen ja siitäkin hyvin kapea-alainen tiivistelmä.
Pastoraalisesti taas ollaan metsässä siinä, että pyytämättä ja yllättäen tullut
ryöppy voi enemmän vieraannuttaa jalosta asiasta kuin herättää kiinnostusta.
Toki se
joskus voi olla hyväksikin, että joku tuputtaa. Mika Waltarin
pienoisromaanissa Felix Onnellinen miehen on sisäinen pakko joka päivä sanoa
jollekin, että tämän synnit on annettu anteeksi, jos hän niin tahtoo.
Merkillisesti monet saavat avun, mutta Felix itse käpertyy tuskaansa.
Itse
arvostan sitä, että Jumala herättää meissä halun pohtia uskonasioita ja hän
itse johtaa meitä sinne, missä Sana on esillä. Aloite on siis ylhäältä ja uskon
etsijä tulee sinne, mihin itse haluaa. Silloin voi sydän olla ihan toisella tavalla
avoin kuin vaikkapa bussipysäkillä.
Kuitenkin
vaivaa Raamatun sana: - Saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla
ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämieleisyydellä ja opetuksella…
(2 Tim. 4:2)
