Miltä sitä tuntuu olla kuopiolainen? Miten olette kotiutuneet?
Näitä kysymyksiä kuulee. Vastaaminen on helppoa: - Kiitos kysymästä, hyvältä tuntuu ja kotiutuminen on hyvällä alulla.
Harva pappi saa asua niin myönteisesti ammattiin liittyvässä osoitteessa kuin Taivaanpankontiellä. Asunto on vastannut odotuksia, ellei ylittänyt niitä. Ihmiset ovat olleet huomattavan ystävällisiä. Pettymyssarake on vielä tyhjä.
Liikuntapaikat Puijolla ovat käden ulottuvilla. Kun kävelen työmatkat, saan viitisen km liikuntaa siitäkin. Erityisen mieleen jäävä on tuo tiukka ylämäki tänne Puijonlaaksoon (hah! kaupungin korkeimpia paikkoja) noustessa. Toistaiseksi se panee vähän puuskuttamaan, mutta katsotaan, kun aika kuluu.
Myös kirkko on aivan vieressä, kadusta yli ja P-paikan läpi.
Työni vaikuttaa mielekkäältä, ja mikä parasta, se on kirkkoni palvelemista, mihin olen vahvasti sitoutunut. Kun en seurakuntapapiksi kahden vuoden hakuponnisteluin päässyt, olen sitten hallintovirkanainen ja yritän hoitaa sen viran kunnialla. Ensivaikutelmat työtovereista ovat huomattavan positiiviset.
Niin että kyllä tämä Kuopio ihan ihmisten kaupungilta tuntuu. Viäntää en vielä ossoo, vuan yritän. Enkä aio unohtaa Etelä-Karjalankaan murretta.
Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa
