Jeesukselle vieraat asiat

Jeesukselle vieraat asiat:


Koti, uskonto, isänmaa



Suomalaisen kristillisyyden juuriin katsotaan usein kuuluvan, että arvostaa kotia, uskontoa ja isänmaata. Niin minäkin teen.

Mutta muuttuuko kuva, jos ajatellaan, mitä Jeesus arvosti?

Oikeastaan täysin. Hän ei tainnut pitää mitään noista asioista kovin suuressa arvossa.

Hänellä ei ollut kotia. Ketuilla on luolansa, mutta ihmisen pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaa. Kapernaumissa hän viihtyi Pietarin kodissa, Betaniassa taas Martan, Marian ja Lasaruksen luona. Omaa kotia ei tainnut olla. Vietti kuljeskelevaa elämää.

Entä uskonto? Evankeliumit pitävät yhtä: harvaa asiaa Jeesus vastusti tiukemmin kuin aikansa järjestynyttä uskonnollisuutta. Toki hän kävi temppelissä ja synagogissa, mutta joutui jatkuvasti hakauksiin virallisen uskonnollisuuden kanssa. Tai kansanhurskauden tulkkien fariseusten.

Isänmaa? Ei tainnut se maallinen valtakunta pahemmin kiinnostaa. Hänen kuninkuutensa ei ollut tästä maailmasta. Roomalaisia vastaan hän ei suostunut nousemaan eikä poliittiseksi messiaaksi asettumaan.

Niin että kotia, uskontoa ja isänmaata ei hänen suuhunsa juuri saa, mutta eipä meidän uskonelämämme muutenkaan ole yksi yhteen 2000 vuoden takaisen roomalaishallintoisen Palestiinan kanssa.

Ja arvostetaan ihan rauhassa ja suomalaisessa mielessä kotia, uskontoa ja isänmaata.

Kotiutumista Ylä-Savon helmeen

Miltä sitä tuntuu olla kuopiolainen? Miten olette kotiutuneet?

Näitä kysymyksiä kuulee. Vastaaminen on helppoa: - Kiitos kysymästä, hyvältä tuntuu ja kotiutuminen on hyvällä alulla.

Harva pappi saa asua niin myönteisesti ammattiin liittyvässä osoitteessa kuin Taivaanpankontiellä. Asunto on vastannut odotuksia, ellei ylittänyt niitä. Ihmiset ovat olleet huomattavan ystävällisiä. Pettymyssarake on vielä tyhjä.

Liikuntapaikat Puijolla ovat käden ulottuvilla. Kun kävelen työmatkat, saan viitisen km liikuntaa siitäkin. Erityisen mieleen jäävä on tuo tiukka ylämäki tänne Puijonlaaksoon (hah! kaupungin korkeimpia paikkoja) noustessa. Toistaiseksi se panee vähän puuskuttamaan, mutta katsotaan, kun aika kuluu.

Myös kirkko on aivan vieressä, kadusta yli ja P-paikan läpi.

Työni vaikuttaa mielekkäältä, ja mikä parasta, se on kirkkoni palvelemista, mihin olen vahvasti sitoutunut. Kun en seurakuntapapiksi kahden vuoden hakuponnisteluin päässyt, olen sitten hallintovirkanainen ja yritän hoitaa sen viran kunnialla. Ensivaikutelmat työtovereista ovat huomattavan positiiviset.

Niin että kyllä tämä Kuopio ihan ihmisten kaupungilta tuntuu. Viäntää en vielä ossoo, vuan yritän. Enkä aio unohtaa Etelä-Karjalankaan murretta.