Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa

Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa

torstai 10. tammikuuta 2013

Yritys ja Erehdys Oy


Tosikertomus eräältä työpaikalta. Sopisi mallikuvaukseksi siitä, miten hommia ei pidä tehdä.
Kyseessä oli kaikkien atk-työasemien vaihto.
Uudet koneet ovat sinänsä hieno asia. Siitä tuli kiitoksia.
Vähemmän tuli kiitoksia siitä, että tiedon jälkeen odoteltiin useampi kuukausi, että jotakin tapahtuisi.
Sitten tuli tieto, että tyhjentäkää omien koneiden tiedostot, ja jos tarpeellisia on, tallettakaa ne palvelimelle yhteisiin tiedostoihin. Aikaa myöten selvisi, että ne oman koneen tiedostot olisivat olleet koko ajan käytettävissä, palvelintiedostot taas olivat ties missä useita päiviä. Löytyivät toki ajan kanssa.
Asentajat saapuivat. Ensi töiksi oma palvelin pois päiviltä. Yhteiset tiedostot siis pois käytöstä. Nettiyhteys ja perusohjelmat toimivat jotenkin, mutta ontuen ja milloin nyt suvaitsivat toimia. Asianhallinta katosi ja palasi sitten puutteellisena. Sellaiset ”erikoiset ohjelmat” kuin tekstinkäsittely ja tulostus vaikeutuivat oleellisesti. Ohjelmat eivät enää keskustelleet keskenään. Makrot hävisivät.
Vanhat koneet otettiin pois. Lyötiin uutta rautaa tilalle. Oho, on kovasti eri näköinen. Mikä se tuo telakka on? Mihin se kottaraispönttö hävisi?
Minkäänlaista laitteiston esittelyä ei ollut. Ei käyttöopastusta, ei edes opasvihkosta. Yrityksen ja erehdyksen kautta saatiin koneita käyntiin ja vähitellen päästiin ontuen työhön käsiksi.
Osa ohjelmista hävisi. Saadaanko joskus takaisin, sitä ei tiedetä.
Puutteista reklamoitiin heti, mutta ne eivät kuuluneet asentajille. Heille kuului lyödä rautaa pöytään ja piuhat kiinni. Ei neuvoa.
Aluekonttorin atk-tuki kävi pyynnöstä auttamassa, että saatiin osaan koneista tulostusmahdollisuus.
Pääkonttorin atk-tukeen tehtiin päivittäin ilmoituksia, lähetettiin avunpyyntöjä. Joihinkin niistä jopa vastattiin. Sitten sieltä taisi väki lähteä joululomalle.
Tämän vuoden puolella pantiin postia yhä korkeammalle tasolle, ja lopulta alkoi tapahtua.
”Me kun olimme ihan luulleet, että kaikki on kunnossa.”
Hmm. Palvelukuvauksessaan heillä on, että puheluihin vastataan heti ja sähköpostiin päivän kuluessa. Todellisuus oli vastaamattomat puhelut ja puhelinviestit. Sähköposteista osaan tuli vastaus neljässä viikossa. Osaan ei koskaan.
Hämmästyttävintä on, että saman ison firman kaikilla vastaavilla yksiköillä oli tehty sama laitteiden vaihto ja asennustyö, tämä yksikkö oli viimeisenä. Meniköhän kaikissa muissa kaikki yhtä pieleen? Eikö mitään opittu matkan varrella?
Niin iloinen asia kuin uusien työvälineiden saanti voidaan tehdä kärsimysnäytelmäksi.
Suunnitelkaa, hyvät päättäjät, tuollainen muutosprosessi, ja kysykää käyttäjiltä. Etukäteen.