Huomenna sunnuntaina 30.8.pääsen täällä Helsingissä kastepapiksi ristiäisiin. Voi että tuntuu hyvältä!
On ollut antoisaa ja mielenkiintoista tehdä tutkimustyötä Diakonian tutkimuksen seuran toimeksiannosta, ja on kiva kun työtäni arvostetaan niin että diakoniabarometri julkistetaan 21.9. (siinä Tomi Oravasaari ja Anne Birgitta Pessi ovat tehneet varsinaiset yhteenvedot ja tulkinnat) ja kommentoiva suomalaisen diakonian bibliografiani painettuna ja internetissä syksyn mittaan, viimeistään kai 27.11.
Silti ne häät ja ristiäiset, joissa olen kesän mittaan saanut pappina palvella, vain vahvistavat vakaumustani siitä, että sydämestäni haluan tehdä työtä ihmisten parissa, heidän iloonsa yhtyen ja heitä surussa tukien (hautajaisia ei toki ole nyt ollut).
Taisin jo aiemmin kirjoittaa, että minulla on seurakuntapapin sydän ja sielu. Olen terve ja puhkun työintoa. Vielä kun olisi se seurakunta, joka uskaltaisi minut palkata!
Isä Jumalan ajatuksia en aina ymmärrä. Miksi hän antaa kutsumuksen, mutta ei osoita työtä? No, ehkä olen nyt liian kärsimätön. Yritän muistaa ystäväni Riitta Uosukaisen kerran Karjala-kysymyksessä lausuman viisauden: - Jumala on oikeudenmukainen ja hänen tahtonsa vielä tapahtuu, mutta hänen toimitusaikansa ovat joskus harmillisen pitkät.
Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa
