Olen virkavapaalla Imatran kirkkoherran virasta 31.10.2009 asti. Yhtä pitkään jatkuu määräaikainen projektitutkijan tehtäväni Diakonian tutkimuksen seurassa.
Jos palaan Imatralle, siellä odottaa väistämättä konflikti.
Jos taas en palaa Imatralle, olen työtön. Siihen ei oikein olisi varaa. En myöskään ymmärrä, miten kirkolla olisi varaa sysätä pois kaltaiseni pian 32 vuotta pappina palvellut työntekijä.
Oma piispani Seppo Häkkinen tukee minua lähettämällä AresPartners rekrytointipalveluun selvittämään, missä muualla voisin työllistyä kuin kirkossa. Oma toivomukseni on ja pysyy: palveleminen pappina kirkossa.
Arkkipiispa Jukka Paarma neuvoi juuri väistymään kirkon edun nimissä. Olen neuvoon syvästi pettynyt. Se on mielestäni moraaliton ja lainvastainen, koska mukana ei ollut minkäänlaista ehdotusta muusta työstä. Kirkkotyönantaja ei näytä vieläkään lainkaan perehtyneen vuonna 2003 voimaan tulleeseen lakiin transseksuaalien tutkimuksista ja hoidoista, missä taataan työpaikan säilyminen.
Sen sijaan Kuopion piispa Wille Riekkinen sanoi, että johan on kumma, jos ei töitä löydy. Häneltä olen piispakunnan ymmärryksen saanutkin.
Kenttäpiispa Hannu Niskaselta kyselen erivapauspäätöstä päästä yli-ikäisenä sotilaspapiksi. Heillä kun on 55 vuoden eroamisikä, joka minulla tuli juuri täyteen. Vastausta ei vielä ole ehtinyt tulla.
Työhalut olisivat kovat.
Tutkijan työssänikin on jälkeä syntynyt. Ainakin viimeksi ohjausryhmän mukaan vielä huomattavan hyvää jälkeä.
Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa
