Kuluneen vuoden aika on käynyt ilmi, että työllistymiseni on osoittautunut vaikeaksi.
Mahdollisia ratkaisuja on ollut tarjolla ainakin neljä:
1) Palaan virkavapaaltani virkaani Imatran seurakunnassa.
2) Jos seurakunta ei halua minun palaavan, se neuvottelee kanssani sopimuksen, joinka mukaisilla ehdoilla jätän palaamatta. Tämän rinnakkaisväylä olisi laiton irtisanominen korvauksineen.
3) seurakunta, hiippakunta tai laajemmin kirkkotyönantaja (esim. kirkkohallitus) osoittaa minulle muun asiallisen työpaikan, jonka voin hyväksyä.
4) Omalla aktiivisella toiminnalla saan itse uuden työpaikan.
Seurakunta (kohta 2) ja piispat (kohta 3, herrat Huotari, Paarma ja Häkkinen) ovat vastanneet, etteivät vaihtoehdot 2 ja 3 tule kysymykseen. Jäljelle jäävät siis 1 ja 4, joista 1 toteutuu 1.11. alkaen.
Onko kirkko tehnyt muuta? On. Imatran seurakunnan työntekijöille ja luottamushenkilöille on tarjottu ammattiapua ja järjestetty tilaisuuksia keskustella tilanteesta. Minulle on annettu mahdollisuus käyttää rekrytointipalveluja eli valmennusta työnhakuun. Se olikin antoisaa.
Kohtaa 4 olen myös aktiivisesti toteuttanut, erityisesti sen jälkeen kun ilmeni, ettei kirkkotyönantaja aio minulle työtä osoittaa.
Monen turhaksi osoittautuneen hyvän yrityksen jälkeen nyt on pientä valoa putken päässä. Neuvotteluyhteys on syntynyt. Lisää voin kertoa vasta kun tiedän varmemmin.
Jotenkin on pari kuukautta tuntunut, että minua on ajettu väkisin tilanteeseen, jota minä en ole tahtonut eikä seurakuntakaan. Haluaisin viimeiseen asti välttää kärjistykset ja vastakkainasettelut, saati että minä sen enempää kuin muutkaan asianosaiset haluaisi vahinkoa seurakunnalle tai kirkolle. Toivon, ja sen lisäksi teen vakavasti parhaani, että sitä ei syntyisi tai että se olisi mahdollisimman lievää ja korjattavissa.
Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa
