Mukava huomata, että tätä blogia luetaan. Olen saanut pari sinänsä aivan asiallista palautetta eräistä ilmaisutavoista.
Kun tätä blogia kirjoitan vähän päiväkirjan tapaan, en aina tule olleeksi ehdottoman tarkka sanavalinnoissa. Niinpä muutama transsukupuolinen katsoo, että ei aina käy ilmi, puhunko vain itsestäni ja tilanteestani, vai transsukupuolisista yleensä. Siinä varmaan onkin syytä olla tarkkana.
Uusin kommentti oli, etten saisi sanoa antaneeni TS-ilmiölle kasvot, koska se ja se toinen TS on aivan toisennäköinen ja -tapainen.
Tässä törmäämme semanttiseen ongelmaan ja mielenkiintoiseen väärinkäsitysten mahdollisuuksien kenttään.
Tuolla ilmaisulla transsukupuolisuuden kasvoista en tarkoita, että kaikki olisivat kuin minä tai että olisin jotenkin esikuvaksi kelpaava. Se on vähän kuin lauseenlyhenne siitä, että yritän sanoa kenen tahansa vastaantulijan oikeasti voivan olla transsukupuolinen. Minä nyt satun olemaan 55-vuotias ja sielua ja sydäntä myöten kirkon palvelija. Joku toinen meistä ehkä 2.000 - 2.500:sta näyttää aivan toiselta, on eri ikäinen, eri sukupuolta, ajattelee monesta asiasta toisin jne.
Mutta kuten sanoin, kuka tahansa voi olla TS. Emme mahdu mihinkään ennakkoluulojen luomaan stereotypiaan - ja hyvä niin.
Syyllistynköhän taas väärään yleistykseen, kun sanon tämän: Moni TS on joutunut kokemaan niin paljon pahan puhumista ja ikäviä asenteita, että hän voi herkistyä kokemaan kipeää arvostelua tai asioiden vääristelyä myös siellä, missä sitä ei ainakaan tarkoituksellisesti ole. Mutta tunnekokemus on aito, ja asiat on hyvä ottaa puheeksi ja selvittää.
Niin että kiitos palautteesta! Yritän ottaa opikseni.
Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa
