Kiitosaihe

Tulevana viikonloppuna on DWC:n seminaari, jossa olen Birgitan kanssa ohjelmavastuussa kuten jo pari kertaa ennenkin.

Tuollainen tapaaminen, "kokoontumisajo", pari kertaa vuodessa on monelle T-ihmiselle ainutlaatuinen kokemus. Voi pukeutua haluamallaan tavalla eikä kukaan ihmettele. Tapaa "lajitovereita", voi jakaa kokemuksia, kysellä ja ymmärtää elämää vähän paremmin. Oma kyky elämänhallintaan paranee.

Erityisesti iloitsen siitä, että tällä kertaa mukaan on ilmoittautunut peräti 11 "luomunaista", siis T-ihmisen puolisoita tai muita läheisiä. Myös heille vertaistuki ja mahdollisuus tavata samassa tilanteessa olevia on kullanarvoinen.

Ties kuinka monta kertaa olen jo kuullut tarinan, miten T:n läheinen on kuvitellut olevansa ainoa maailmassa ilman ketään, kelle voisi sydäntään purkaa. Kyllä niitä kanavia on. On upeaa nähdä se vapautuneisuus ja ilo, mikä loistaa kohtalotoverin löytäneen kasvoilta. Toinen toistaan tukien sitä taas jaksaa eteenpäin.

Hienoa että on DWC:n kaltaisia järjestöjä, jotka tarjoavat mahdollisuuksia kasvuun ja elämänhallintaan. Sanotaan sitä nyt vielä hienosti kolmannen sektorin vapaaehtoisjärjestöksi. Onhan se sitäkin. Tunnen useita sen aktiiveja, jotka ovat vuosikausia tehneet korvauksetta pyyteetöntä työtä muiden hyväksi.

Aina vain tuntuu löytyvän kiitosaiheita Jumalan edessä.