Olen saanut palautetta, joka osoittaa, että työtoverit, luottamushenkilöt ja seurakuntalaiset lukevat blogiani. Se tuntuu ihan hyvältä. Parhaimmillaan blogi on eräänlainen yhteydenpitoväline kertoessaan kuulumisista ja tunnelmista.
Osa palautteesta osoittaa, että moni on hyvin herkällä, jopa satutetulla mielellä.
Silloin luetaan rivien lisäksi rivien välit. Saatetaan myös tulkita toisin kuin on tarkoitettu.
Olen tuohon ongelmaan jo aiemmin viitannut eräitä TS-asioita käsitellessäni ja todennut, että yritän vastedes olla semanttisesti tarkka ja yksiselitteinen.
Blogin yleinen luonne on eräänlainen julkinen päiväkirja, jota moni kirjoittaa varsin vapaasti ja rennosti.
Näyttää siltä, että minun blogiani erityisesti Imatralla luetaan (ainakin 1.11.2009 alkaen)nimenomaan kirkkoherran julkisena tekstinä, ei yksityishenkiloön tajunnanvirtana. Iiris Kivimäki Kirkon Tiedotuskeskuksesta viittasi samaan jokin aika sitten ja toisaalta rohkaisi bloggaamaan, toisaalta kehotti olemaan hyvin tarkka sanamuodoissa.
Siihen pyrin.
Ilman sarvia ja hampaita: Tarkoitukseni ei todellakaan ole loukata tai vähätellä ketään, vaan kirjoittaa blogia, avata tapaani toimia ja ajatella. Parhaimmillaan blogi voisi olla myös yhteyttä ja luottamusta rakentamassa, mihin aidosti pyrin.
Menneisyyttä en osaa muuttaa. Parempaa tulevaisuutta tahdon rakentaa.
Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa
