Tänään 7.11. (tuo blogin automaattinen päiväys kellonaikoineen on ihan metsässä) pääsen ensi kertaa naisena toimittamaan hautaan siunaamisen. Taas yksi kynnys ylitetään. Häissä ja ristiäisissä olenkin jo saanut palvella.
Huomaan väkisinkin pohtivani asioita, joita miehen roolissa ei tarvinnut pohtia, erityisesti pukeutumiseen liittyen. Yhdet vai kahdet kengät? Pitkikset vai hame? Haudalla on aina kylmä.
Vielä kun saisin ihmiset ymmärtämään sen jo kirkkoisien (mm. Kyprianos) tallettaman uskontotuuden, ettei tärkeintä ole, kuka pyhän toimituksen hoitaa, vaan se, että Kristus on läsnä. Ajatus ei ole kaukana Paavalin lausahduksesta, jonka mukaan tärkeintä ei ole, kuka ristiinnaulittua julistaa, vaan julistuksen sisältö.
Siis ettei keskitytä ihmettelemään Marja-Siskoa, vaan ollaan aidosti mukana pitkäkestoisessa hartaassa hetkessä, jonka ydin on Kristuksen läsnäolo.
Nämä pohdiskelut eivät mitenkään erityisesti liity tämänpäiväiseen toimitukseen, vaan viranhoitooni yleensä.
Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa
