Eilen maanantaina kävin erään ystäväni luona sovittamassa hänelle tarpeettomaksi jäänyttä naispapin virkapukua, sitä Vuokon suunnittelemaa mallia, jossa villakangasta taitellaan moneen kertaan rinnan päälle. Tietääkseni se ei ole kenenkään suosikkivaate, mutta olisi ollut asiallinen juttu se hankkia, vaikka tiedänkin, että virkapukua ollaan parhaillaan uudistamassa.
Valitettavasti puku oli mittatilaustyötä ja tiukka tai väljä minun vartaloani ajatellen vääristä kohdista. Hartioista puristi ja olkatoppaukset olivat ihan hassussa paikassa. Samoin hame oli vyötäröstä piukea. Sille voin itsekurilla yhtä ja toista, mutta luustolleni en.
Niinpä se puku jäi omistajalleen.
Onhan minulla piispasinkokouksen ohjeiden mukainen virka-asu, yksivärinen musta lantiolle ulottuva jakku, samanvärinen polven alle ulottuva musta suora hame, ja näiden kanssa käytän mustaa papinpaitaa ja sitä kauluksen valkoista etulipuketta, jota papit sanovat sokeripalaksi. Sukat mustat tai harmaat, kengät mustat. On sekin ihan tyylikäs ja arvokas kokonaisuus.
Siihen lähivuosina uusittavaan naisen papinpukuun tulee tiettävästi myös pitkät housut. Asiallinen juttu ilmastomme huomioon ottaen.
Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa
