Viime lauantaina 20.3. hiihdin toisen kerran elämässäni Pogostan hiihdon. Vain naisten retkisarjan 35 km, en kilpasarjan 51 km:ä. Kovin kilpailuhenkinen en ole koskaan ollut. On mukavampi hiihtää rauhallisesti ja katsella vaikkapa Ilomantsin kauniita harjumaisemia vesistöineen.
Tänä vuonna keli oli hyyvin raskas. Räntää tuli melkein koko ajan, ja se vei luiston. Aikaa tuhrautui 3.58, ja vaikka tulin hyvävoimaisena maaliin, se oli 18 min enemmän kuin viime vuonna. Viimeksi olikin hyvä keli paitsi viimeisen tunnin ajan, kun meni suojan puolelle ja alkoi kerryttää suksen pohjiin jarruja.
Hiihdon jälkeen odotti sauna ja ystävän tarjoama ateria. Viihdyinkin siellä useamman päivän, lepäsin ja nautin. Kun iso taakka on pois harteilta, kroppa vaati ja sai lepoa.
Muutenkin tuntuu hyvältä sen minkä jo piispa Seppo Häkkiselle sanoin: harva aikuinen saa tällä tav oin mahdollisuuden ja aikaa kunnola pohtia tulevaisuuttaan.
Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa
