Kuopiossa on muuten hyvä olla.
Kohta kolme kuukautta täällä asuttu, eikä ole pahaa sanaa kuultu. Ihmiset ovat ystävällisiä tai sitten sen verran hienotunteisia, etteivät tule irvistelemään. Kadulla pysäytellään tuon tuostakin ja kysellään, miltäs nyt tuntuu ja onko kotiuduttu. Hyvältä ja on.
Myös työ on mielekästä ja haasteita tarjoavaa. Vähän pelkäsin liikaa rutiineja, mutta onhan tuota tullut paljon muutakin. Ensi viikoksi olen valmistellut ordinaatiokoulutuksen (vihkimys 6.2.), sitten 14.2. tulee hiippakuntavaltuusto ja 25.-27.2. ensimmäinen piispantarkastukseni Pyhäjärvellä.
Jos olivat liikuntapaikat hyvät jo Imatralla ja Helsingin Oulunkylä-Paloheinässä, niin ovat ne Kuopiossakin. Lemppariladukseni on tullut nousta Puijon mäelle, sieltä selännettä pitkin Puijonsarveen ja alalatua takaisin. On pari tosi vinkeää mäkeä, joissa meinaa pipo singahtaa.
Tiedänhän minä, että joka paratiisissa on käärme ja että joskus vielä tulee lunta tupaan, mutta nyt nautin siitä, että on hyvä olla. Muun Suomen ovat vain rakentaneet vähän kauas täältä...
Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa
