Pariisissa on nyt sitten käyty.
Espace Reuillyn luentosalissa oli eri tilaisuuksissa 300-750 osanottajaa Euroopan sateenkaariperheistä. Konferenssin virallinen kieli oli englanti, mutta ranskalaiset eivät tunnetusti suostu puhumaan muuta kuin mielestään maailman kauneinta kieltä ranskaa, ja sama tauti muutettavat muuttaen näyttää iskeneen myös espanjalaisiin. Painavilla ja kömpelöillä kuulokkeilla sai simultaanitulkkauksen näiden kolmen kielen välillä, mutta esim. saksalaiset ja unkarilaiset protestoivat.
Mutta itse asiahan se tärkein on. Keskeisin teema oli sateenkaariperheiden asema eri puolilla Eurooppaa ja suunnitelmat ja toimenpiteet asioiden parantamiseksi. EU:n perusperiaatteita on esim. tasavertaisuus ja syrjintäkielto. Niihin voi vedota kaikissa jäsenmaissa. Ongelmallisempaa on, että esim. adoptio-oikeus ja aviolittokäsitys on kansallisen lainsäädännön asia, ei Unionin. Niinpä tilanne vaihtelee maakohtaisesti paljon.
Asiantuntijat varsin korkealta taholta antoivat kuitenkin menettelytapaohjeita, kun keskusteluissa nostettiin esiin käytännön ongelmia.
Oma luentoni, joka on ollut jo viikon facebook-ystävien luettavissa, käsitteli uskonnollisuuden ulottuvuutta sateenkaariperheissä. Palautteen mukaan tämän asian käsittelyyn oli varattu aivan liian vähän aikaa, ja kysymyksiä olisi ollut runsaasti. Panelissa kanssani istuivat kiinalais-englantilainen sosiologi Andrew Yip, saksalainen ja juutalainen sosiologi Martine Gross ja puheenjohtajana italialainen asianajaja Angelo Berbotto, joka on ehtinyt moneen mukaan, mm. mormonilähetyssaarnaajaksi Argentiinaan.
On aina avartavaa saattaa erilaisia ihmisiä ja näkemyksiä yhteen, ja tunnustan nauttivani keskustelusta itseäni viisaampien kanssa, niin Pariisissakin.