Tämä pieni ja surullinen tarina ei kerro minusta, vaan on yksi
lukemattomista pyytämättä saamistani pikku kertomuksista eri puolilta
Suomea.
Minkäänlaista syrjintää ei saisi olla. Salailtuun tai yhteisön suojelemaan syrjintään on vaikea puuttua. Sitä on vaikea näyttää toteen.
Lisäksi vaikenemisen kulttuuri ja väärät perinteet puolustavat tekijää, eivät uhria. Uhri leimautuu herkästi hankalaksi, syrjijää taas suojellaan.
Ratkaisut joutuu tekemään uhri – usein sairastumalla tai hakeutumalla toisaalle. Asioiden oikeilla nimillä ja ajoissa puheeksi ottamisen perinne on kirkossamme heikosti kehittynyt.
Tiedän, että parempaa kohti mennään, mutta työtä on vielä paljon.
---
NN:n kertomus:
Seurakunnassa X. on miespuolinen työntekijä, jossa kieltämättä on naismaisia käytöspiirteitä. Häntä sanotaan aika suoraan neitiherraksi.
Työntekijöiden joulujuhlassa hän saa ”leikkimielisesti” lahjaksi käsilaukun.
Työntekijä on selvästi ahdistunut, mutta kukaan ei tue häntä eikä puutu asiaan.
Syrjivä käytös muka viattomine naljailuineen jatkuu, koska työtoverit ja esimiehet eivät ota vastuuta.
Lopulta työntekijä tekee itsemurhayrityksen, joka epäonnistuu, mutta hän joutuu työkyvyttömyyseläkkeelle.
Työyhteisössä aletaan antaa kriisiterapiaa työtovereille, joita tapaus on järkyttänyt. Kukaan työyhteisöstä ei käynyt sairaalassa. Joukosta poistunut saa kärsiä yksin. Uhri oli työyhteisön mielestä syyllinen.
Minkäänlaista syrjintää ei saisi olla. Salailtuun tai yhteisön suojelemaan syrjintään on vaikea puuttua. Sitä on vaikea näyttää toteen.
Lisäksi vaikenemisen kulttuuri ja väärät perinteet puolustavat tekijää, eivät uhria. Uhri leimautuu herkästi hankalaksi, syrjijää taas suojellaan.
Ratkaisut joutuu tekemään uhri – usein sairastumalla tai hakeutumalla toisaalle. Asioiden oikeilla nimillä ja ajoissa puheeksi ottamisen perinne on kirkossamme heikosti kehittynyt.
Tiedän, että parempaa kohti mennään, mutta työtä on vielä paljon.
---
NN:n kertomus:
Seurakunnassa X. on miespuolinen työntekijä, jossa kieltämättä on naismaisia käytöspiirteitä. Häntä sanotaan aika suoraan neitiherraksi.
Työntekijöiden joulujuhlassa hän saa ”leikkimielisesti” lahjaksi käsilaukun.
Työntekijä on selvästi ahdistunut, mutta kukaan ei tue häntä eikä puutu asiaan.
Syrjivä käytös muka viattomine naljailuineen jatkuu, koska työtoverit ja esimiehet eivät ota vastuuta.
Lopulta työntekijä tekee itsemurhayrityksen, joka epäonnistuu, mutta hän joutuu työkyvyttömyyseläkkeelle.
Työyhteisössä aletaan antaa kriisiterapiaa työtovereille, joita tapaus on järkyttänyt. Kukaan työyhteisöstä ei käynyt sairaalassa. Joukosta poistunut saa kärsiä yksin. Uhri oli työyhteisön mielestä syyllinen.
