Monen kokemus on, että Jumalan valta ei ns. näy missään.
Helpommin näkyy se valta, jota käyttää kulmakunnan kingi, pikkupomo, pääministeri tai se iänikuinen, kasvoton markkinavoima.
Mutta Jumala –
piilossa on ja pysyy. Hienosti sanottuna hän on absconditus, salattu, ja
Paavalin ajatuskuluista päästään siihen, että Jumala kätkeytyy
vastakohtiinsa. Äärimmäinen voima heikkouteen, valo pimeyteen, armo
sinne missä armottomimpia ollaan.
Mutta miksi hän
kätkeytyy? Tulisi esiin! Pitäisi kunnon tiedotustilaisuuden ja sanoisi,
ettei tämä nykyinen peli vetele, tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi.
Tai mitä asiaa hänellä nyt olisikaan.
Ja kuitenkin…
Juuri siinä järjenvastaisessa heikkoudessaan ja vaatimattomissa
kuvioissaan Jumalan sana voi kolahtaa perille. Aivan päin honkia
suunniteltu tiedonjulkistus pojan syntymästä on yhä lukemattomien
mielessä.
Tai tarina Unkarin
kansannousun jälkeen. Muuan mielipidevaikuttaja istui tuomiotta yli
kaksi vuotta kunnes huomattiin, että hän oli syytön. Vallanpitäjät
olivat vaihtuneet ja yksi ja toinen vapisi miettiessään, millainen kosto
odotti. Vapautettu sanoi: - Kostoni on aivan hirveä. Ette pääse siitä
ikinä eroon. Siitä, että minä annan anteeksi.
